OPS-bussi kääntää nokan kohti Poria jo perjantaina, missä Oulun Palloseura kohtaa heikosti kautensa aloittaneen FC PoPan. Porilaisten peli ei ole ottanut kulkeakseen, vaikka viime kaudella kärkisijoista taistellut ryhmä on pysynyt suhteellisen hyvin kasassa. Sarjajumbona pötköttävä PoPa (4 pistettä) on kuitenkin taatusti kovempi sakki kuin sarjataulukko antaa ymmärtää.

- Ei ole helppo peli tulossa. PoPa on aloittanut huonosti, mutta niillä on silti hyvä joukkue ja siellä voi olla jotain muita ongelmia kuin peli, mutta hyvä joukkue siellä ainakin on. On mukava päästä taas Porin stadionille, sillä se on aina mukava paikka pelata, porilaisyleisöllekin tuttu Luiz Antonio sanoo.

Oululaispakki Iiro Vandell muistuttaa OPS:n olevan pelillisesti hyvässä iskussa, vaikka joukkueen viimeisestä voitosta onkin jo kuukauden päivät aikaa.

- Nyt pitäisi alkaa jo voittamaan, oikeastaan pakko voittaa jo. Pelataan puolustuksellisesti samalla tavalla kuin AC Oulua vastaan, mutta tehdään omista paikoista maalit. Pitää vain olla terävä ja huolellinen, kun paikka tulee ja tilanteisiin pitää mennä kunnolla, Vandell juttelee.

- Hyviä pelaajia ja laadukas joukkue siellä on vastassa, hän lisää.

PoPa aloitti kautensa peräti kuudella tappiolla, mikä näytti saavan joukkueen takalukkoon ennen kuin porilaiset pääsivät voiton syrjään kiinni kaatamalla Jipon seitsemännessä ottelussaan. Tätä seurasi tasuri PS Kemin kanssa, kunnes FC Viikingit oli 3 – 1 PoPaa parempi viime kierroksella. OPS tienasi kesäkuun neljästä ottelustaan vain yhden sarjapinnan, mikä on auttamatta liian hidas tahti, sillä sarjan seitsemäs sija ei miellytä Palloseurassa ketään. Kirvelevän paikallistappion jälkeen Palloseuran ainoa maali on hakea Porista täydet pinnat ja palata sitä myöten voittojen polulle. Paluumatkalla OPS-bussissa on kuulemma hyvin "tilaa" myös kolmelle sarjapisteelle.

- Emme voi pelata koko ajan ylös ja alas, vaan nyt pitää saavuttaa korkea taso ja pysyä siellä. Meidän on turha ajatella liikaa PoPaa, vaan me tarvitsemme vain samanlaisen esityksen kuin AC Oulua vastaan, jolloin kaikki tekivät kovasti töitä ja pelasivat omaa peliä. Plus se, että maalinteossa pitää onnistua. Sitä on treenattu paljon ja nyt pelissä tarvitaan päättäväisyyttä, rentoutta ja halua tehdä maaleja, Antonio summaa.

Palloseuran kokoonpanosta puuttuu varmuudella Pekka Kainu, joka potee takareittään. Augustine Jibrin ja Matias Juntunen olivat vielä torstain aamuharjoituksessa epävarmoja reissuun lähtijöitä. Porissa sairastupa on puolestaan saatu tyhjäksi ja joukkueen peliesityksiin on haettu piristystä myös kokoonpanomuutoksilla, kun Mohamed Fofana ja Juraj Hrudik siirtyvät kesäkuun alussa loppukaudeksi Kakkosessa pelaavaan LoPaan. Oululaislähtöinen Jussi Äijäläkin tervehtyi kokoonpanoon PoPan viime ottelussa, joten lauantai-iltapäivänä isäntäjoukkue saanee koko rintaman käyttöönsä.

(Toimitus)

Oulun Palloseura otti organisaationa merkittävän askeleen talven aikana eteenpäin, kun se sai taakseen C-, B- ja A-juniorijoukkueet. Palloseuran päävalmentaja Luiz Antoniolla on suuria suunnitelmia junioreiden varalle, mutta hän korostaa tavoitteiden toteutumisen vaativan vuosia ja kärsivällisyyttä. Hän on kuitenkin enemmän kuin onnellinen, että junioritoiminta saatiin vihdoinkin käyntiin.

- Sillä on valtava merkitys koko seuralle. Minusta jokaisella seuralla pitää olla omat juniorit. Kun oma poika kasvaa seuran sisällä, hän oppii rakastamaan sitä ja silloin iso rakkaus seuraa kohtaa näkyy taisteluna ja kaikkensa antamisena jokaisessa ottelussa. Totta kai, vain jotkut menestyvät ja se kuuluu elämään, että vain osa palaajista pääsee edustusjoukkueeseen asti, Luiz Antonio aloittaa.

- Rakkaus seuraa kohtaan tarkoittaa sitä, että pelaajalla on velvollisuus antaa aina kaikkensa. Virheitä tulee kaikille, mutta luovuttaa ei saa. Pelipäivä pitää olla kuin pyhäpäivä. Kun vedetään pelipaita päälle, pitää tuntua, että tämä on minun juttuni. Pitää myös oppia pelaamaan tuloksesta, sillä sitä yleisö haluaa, hän jatkaa.


Omat kasvatit kypsymään

Antonio hamuaa olemassa olevan kolmen ikäluokan lisäksi myös yhä nuorempia jalkapalloilijoita ”OPS-perheen” jatkoksi.

- Meillä on menossa ensimmäinen vaihe. Halusin ehdottomasti meille omat juniorit ja jatkossa toivon vielä E -ja D-junioreita meidän taakse. Olemme vasta saaneet C-, B-, ja A-juniorit ja se vaatii aikaa ja paljon töitä, että pelaajat kehittyvät ja parhaat juniorit haluavat tulla meille. A-juniorijoukkue oli valmis, kun se tuli, mutta C:n ja B:n joukkueen pelaajamäärä kasvoi nopeasti 16:s 28:aan, Antonio esittelee.

OPS:n isona visiona on juurruttaa edustusjoukkueen pelitapaa tuleville tähdille jo juniorijoukkueissa. Omia kasvatteja halutaan tulevaisuudessa OPS-paitaan liigakentille, mutta Antonio tietää sen tien olevan pitkä.

- Uskon, että OPS:lla on iso tulevaisuus edessään. Meillä on yhteinen pelitapa (4-3-3 tai 4-4-2), johon kuuluu kurinalaisuus, iloisuus, maata pitkin pelaaminen, intohimo ja taito. Ennen kaikkea nuorien pitää uskaltaa toteuttaa itseään ja kokeilla asioita kentällä, hän painottaa.

Juniorit pääsevät jatkossakin tutustumaan miesten joukkueen vauhtiin harjoituksissa ja lahjakkaimmat aina pelejä myöten.
 
- Haluan sitoutumista. Joka viikko pari meidän omaa poikaa tulee meidän treeneihin. Keskustelen paljon junioreiden valmentajien kanssa siitä, kuka pojista haluaa tulla ja kuka on ollut ahkera. Katson myös poikien pelejä aina, kun se on mahdollista.


Tuoppi vai taitotreeni?

Sitoutuminen ja kärsivällisyys ovat sanoja, jotka toistuvat Antonion puheessa, kun hän keskustelee nuorista jalkapalloilijoista.

- Menestymisessä sitoutuminen on kaikkein tärkeintä. Pitää osata sanoa ei, jos kentän ulkopuolella ystävät houkuttelevat huonoille tavoille. Kentän ulkopuoliset asiat vaikuttavat niin paljon siihen, tuleeko sinusta huippu vai ei: mitä syöt, miten nukut ja niin edelleen. Pääsy ammattilaiseksi vaatii kovaa työtä ja varsinkin sitoutumista kentän ulkopuolisissa asioissa. Ok, onhan meillä myös esikuvia huonotapaisista pelaajista, mutta se tie voi romahtaa yhtäkkiä. On parempi seurata oikeaa linjaa ja oppia tunnistamaan, milloin voi mennä ulos ja milloin pitää levätä, hän valistaa.

Tarkkasilmäisen valmentajan silmä hymyilee aina, kun hän näkee lapsia ja nuoria pelaamassa kujilla ja kentillä. Hän ei myöskään pistä pahakseen, jos näkee nuoren futaajan livahtavan aidan raosta kentälle jalkapallo kainalossaan.

- Meille on tulossa oma harjoituskeskus ja kyllä minä toivon, että joukkueiden omien vuorojen lisäksi se on aina auki meidän omille junioreille. Vahtimestari ei saa jarruttaa, jos joku tulee sinne aamulla kello seitsemän ennen kouluun lähtöä. Siitä me näemme, kuka on valmis menemään pitkälle tässä, Antonio heittää.


Fysiikan voi kuroa, taitoa ei

Taistelevan taitofutiksen nimiin vannova takavuosien maalikuningas nostaa myös rohkeasti pöydälle suomalaisen jalkapallokulttuurin epäkohtia, jotka liittyvät hänen mielestään varsinkin harjoitteluun.

- Minun mielestä Suomessa ei treenata tarpeeksi perusasioita. Täällä puhutaan 19-vuotiaasta vielä lahjakkaana pelaajana ja minusta se on väärin. Esimerkiksi Espanjassa ja Etelä-Amerikassa jo 17-vuotiaana taistellaan avauskokoonpanopaikasta pääsarjoissa. Kyllä minua harmittaa aina, kun näen alle 10-vuotiaille opetettavan taktiikkaa. Ei niin pieni ole vielä niin viisas, että se pystyy oppimaan taktiikkaa. Silloin pitäisi vain pelata, nauttia, saada kannustusta ja pikku hiljaa ehkä 12-vuotiaana alkaa tutustua taktiikkatauluihin. Lahjakkaan juniorin kehitystä ei pidä jarruttaa, vaan pitää tukea hänen vahvuuksiaan, OPS-luotsi paaluttaa.

- Suomessa treenataan myös liian paljon fysiikkaa liian nuorena. Fysiikka on tärkeä asia, mutta sen voi saada kuntoon myöhemminkin. Taitoa ei voi, hän lisää.

Luiz Antonion mielestä nuorten kohdalla olisi panostettava etenkin taidon kehittämiseen. Miten laukaistaan, miten syötetään, miten otetaan pallo haltuun kovassa vauhdissa ja niin edelleen. Toistoja, toistoja ja toistoja.

- Aina pitää olla valmis treenaamaan omalla ajalla yksin. Futsal on myös tärkeä asia nuorena, sillä siinä kasvaa taito, mutta pikku hiljaa se pitää jättää pois, koska se on kuitenkin eri laji. Esimerkiksi vapaapotkuja voi treenata aivan hyvin yksin pallon kanssa, hän luettelee.

Kun Antoniolta kysyy vinkkiä nahkakuulan kesyttämiseen, hän vastaa näin.

- Kun treenaa vaikkapa laukauksia omalla ajalla, niin pitää aina miettiä, mihin ammun ja miksi. Jos joku asia onnistuu hyvin, se pitää nauhoittaa omaan päähän. Montako askelta otin vauhtia ja kuinka kova vauhti oli. Jos taas tulee huono päivä, älä nauhoita sitä, hän ohjeistaa.

(Kirjoitus on julkaistu OPS:n kausijulkaisussa)

Lähtökohtainen ajatus seurassamme on edelleen sama kuin aikaisimpanakin kausina eli tarjota ensisijaisesti oululaisille ja pohjoissuomalaisille pelaajille mahdollisuus kehittyä ja pelata hyvässä seurassa "Pohjois-Suomen pääkaupungissa" Oulussa. Tämän tavoitteen eteen olemme edelleen valmiit tekemään työtä laajalla rintamalla. Toki myös urheilullisella menestymisellä on tärkeä osa toiminnassamme, mutta haluamme rakentaa sitäkin pitkäjänteisesti ja kestävälle pohjalle. Tavoitteemme on palauttaa OPS takaisin suomalaisten jalkapallojoukkueiden eliittiin.

Edustusjoukkueemme on hyvissä käsissä. Päävalmentajamme Luiz Antonio on osoittanut ammattitaitonsa ja osaamisensa. Myös joukkue on ollut halukas asettamaan selkeän urheilullisen tavoitteen tulevalle kaudelle, eli taistelemaan nousemisesta seuraavalle eli maamme ylimmälle sarjaportaalle. Olemme tyytyväisyydellä panneet merkille sen sitoutumisen, mikä joukkueesta henkii. Toiveena on ehjä kausi.

Viimeisten kuukausien tapahtumien jälkeen on vielä paikallaan todeta, että OPS haluaa osaltaan olla rakentamassa suomalaiseen jalkapalloon kestävämpää ja urheilullisempaa kulttuuria. Jalkapallon uskottavuus on ollut kriisissä viime kaudella paljastuneiden epäeettisten toimien johdosta. Yksittäisistä tapauksista ei saa kuitenkaan tehdä yleisiä, eikä joidenkin pelaajien tekemiä laittomuuksia pidä yleistää kaikkia koskeviksi. Me olemme joukkueena sitoutuneet eettisesti kestävään toimintaan, emmekä tule hyväksymään mitään epäurheilijamaisia toimia pelaajiltamme tai joukkueeltamme. Myös kaikki pelaajamme ovat allekirjoittaneet sitoumuksen reilusta ja eettisesti kestävistä toiminnasta niin pelikentällä kuin sen ulkopuolellakin. OPS:n hyvä maine on meille yhteinen arvo!

Hyvä oululaisen jalkapallon ystävä! Toivotan sinut tervetulleeksi mukaan kannustamaan OPS:ia, tulevan kesän koitoksissa. Haluamme tarjota Sinulle viihdyttävää jalkapalloa, sekä elämyksiä, jotka voisivat jäädä elämään oululaisena jalkapallohistoriana. Toivon, että kohtaamme kentän reunalla reilussa ja hyvässä urheiluhengessä!

Jalkapallo terveisin,

Hannu Takkula
Puheenjohtaja, OPS

(Kirjoitus on julkaistu OPS:n kausijulkaisussa)

Myös OPS-pelaajat osuivat keskiviikkoiltana Raatissa maalipuiden väliin. Sarjapisteiden kannalta harmi, että kyseessä oli puoliajan leikkimielinen rankkarikisa, jossa kohtasivat OPS:n Suomen mestarit ja poliitikot.

OPS-mestareista osuivat nostalgisissa pelipaidoissaan Ari Heikkinen ja Leo Houtsonen. He näyttivät, ettei ainakaan laukaisutaito ole päässyt vuosien varrella ruostumaan.

Numero 4 selässään Raatin nurmella muistojaan verestänyt Heikkinen latasi pallon mestarismiehen varmuudella oikeaan ylänurkkaan, eikä kultavahti Jukka Rantanen voinut maalillaan mitään.

Puolustajana ja keskikentällä pelannut Heikkinen pelasi OPS:ssa neljä kautta. Rupeama huipentui kahteen Suomen mestaruuteen vuosina 1979 ja 1980. Neljän A-maaottelun mies oli mestaruusvuosina yksi OPS:n monesta kuopiolaisesta.

Paikallisderbyssä mestarit palasivat kutsuvieraina tutulle areenalle, tosin täysin remontoidulle sellaiselle. Raatti ja OPS-vuodet toivat mieleen paljon hienoja muistoja.

– Menestyskin oli hyvää, mutta ennen kaikkea mieleen ovat jääneet pelikaverit ja johtohenkilöt. Kyllähän täällä näyttää nyt himpun verran hienommalta ja nurmikin näyttää paljon paremmalta kuin ennen. Vielähän tänne saisi päihin katsomot, Heikkinen maalailee.

Hän myöntää, että entisiin pelikavereihin tulee pidettyä yhteyttä satunnaisesti.

­– Akin (Lahtinen) kanssa välillä soitellaan ja Leon (Houtsonen) ja muiden kanssa nähdään Kuopiossa kentän reunalla.

Kuopiossa asuva Heikkinen on työskennellyt vuodesta 1987 valtion leivissä ulosottomiehenä.

OPS:n otteita ja muutenkin nykyfutista Heikkinen seuraa edelleen tarkalla silmällä. Paikan päällä hän ei ollut päässyt OPS:n otteita pitkään aikaan todistamaan, mutta onneksi netin kautta pysyy ajan tasalla.

Ykkösen – tai divarin, kuten vanhempi sukupolvi asian ilmaisee – asetelmaa Heikkinen pitää mielenkiintoisena. Varsinkin oululaisittain, kun OPS ja AC Oulu iskevät yhteen samassa sarjassa.

­– Täällä tuntuu nyt keskinäistä kissanhännänvetoa olevan ja sehän tuo oman mausteensa tähän sarjaan, toista viikkoa kesälomalla oleva Heikkinen sanoi.

(teksti ja kuvat: Keijo Makkonen)

Hyvätunnelmaisen derbyn jälkeen tappio niskassaan pukusuojaan kävelleet OPS-pelaajat voivat joka tapauksessa olla tyytyväisiä esitykseensä, vaikkei pisteitä tällä kertaa tullutkaan. Kaikki muu natsasi, paitsi maalinteko. Toisen kerran peräkkäin se tuotti tuskaa ja pyöreän nollan tulostaululle.

- Eka puoliaika oli meiltä hyvää peliä, mutta sitten hiipui. Jos ei paikoista saada maaleja, niin ei näitä pelejä voi voittaa, keskikenttää derbyssä hallinnut Miika Hosio muistutti.

- Rohkeutta tarvitaan enemmän maalipaikoissa. Pitäisi uskaltaa toteuttaa tuolla kentällä niitä asioita, mitä me osaamme. Treenaaminen on ainoa lääke maalintekoon. Pallot pitäisi saada häkkiin, kun paikka tulee. Maalinteossa pitää olla päättäväisyyttä enemmän, hän jatkoi.

Myös Hosio tuskaili myrskyisän tuulen vaikutusta peliin.
 
- Kova kentänsuuntainen tuuli vaikutti peliimme pahasti. Kun pelataan vastatuuleen, niin pitäisi palloa pitää enemmän maassa, eikä roiskia pitkänä, hän totesi.

Juhannustauon jälkeen OPS jatkaa pelejään Porissa 2. heinäkuuta FC PoPan vieraana.


(Toimitus / Keijo Makkonen)
(Kuva: Kari Väre)

Historiallista hetkeä oli seuraamassa kauden ennätysyleisö, 3455 katsojaa. Katsojamäärä on suurempi kuin keskiviikkona Vaasassa ja Maarianhaminassa pelatuissa Veikkausliigan otteluissa. Katsojat näkivät viihdyttävän ottelun lisäksi huikean urheilutapahtuman.

Kuvat: Kari Väre

OPS palkitsee pelikauden jokaisena kuukautena omista junioreistaan yhden ansioituneen pelaajan kuukauden juniorina. Kesäkuun juniori on B-poikien puolustaja Antti Ulander.  Antti on harjoitellut tunnollisesti ja osoittanut olevansa peleissä vahva vääntäjä, rauhallinen ja luotettava pelaaja. OPS:n puheenjohtaja Hannu Takkula palkitsi Antin keskiviikon derbyssä Oulun Palloseuran perinnekaulahuivilla sekä Golden Raxin pizzabuffet -lahjakortilla.



(Toimitus)

Sääennustekin lupailee tihkusateen hyytymistä keskiviikkoiltaa kohden, joten Raatissa nähtäneen täysi tupa seuraamassa kuumaa derbyä. Paikallisotteluissa pelataan tunnetusti kovaa ja mitään säästelemättä ja liukas nurmi tuo tähän vielä oman lisäulottuvuutensa. OPS-leirissä ollaankin valmiita ottamaan ja antamaan voiton eteen tarvittavat mustelmat. Päävalmentaja Luiz Antonio haluaa nähdä joukkueeltaan kauden tähän asti parhaan esityksen keskiviikkona.

- Ensinnäkin tulossa on aivan huikea tapahtuma ja sitten vielä itse peli. Me annamme ottelussa kaiken, mitä vain voimme antaa. Ja vain siten me voimme voittaa tämän ottelun, kun jokainen jätkä vaihtopenkkiä myöten antaa kaikkensa, OPS-luotsi viitoittaa.

- Paikallispeli on erilainen peli ja ISO peli. Minä en ymmärrä, jos joku sanoo, että se on tavallinen peli muiden joukossa. Se ei mahdu minun ajatusmaailmaani. Pelaajien pitää käyttää hyväksi tällainen tilaisuus ja näyttää, hän jatkaa.

AC Oulu aloitti oman asiattoman ja asiantuntemattoman sodankäyntinsä ottelun tiimoilta Facebookissa jo maanantaina, mutta tuolle hiekkalaatikolle OPS ei lähde mukaan, sillä Palloseuralla ei ole mitään tarvetta kirjoitella virheellisiä kommentteja naapuriseurastaan.

- Täällä on loistavat olosuhteet ja nyt on aika mennä Oulussa kovaa vauhtia eteenpäin jalkapallon ympärillä neljän vuoden ajan olleen negatiivisen julkisuuden jälkeen. Kun ihmiset tulevat tänne, niin kyllä he huomaavat pian, että he haluavat katsoa täällä Veikkausliigan otteluita. Minua harmittaa se, ettei tässä maassa kunnioiteta perinteitä samalla tavalla kuin minun kotimaassani Brasiliassa. OPS on historiansa ansainnut kovalla työllä ja ottelua ovat seuraamassa OPS:n on vanhat mestarit, Antonio toteaa.

OPS:n ja AC Oulun historian ensimmäistä sarjaottelua ovat seuraamassa Oulun Palloseuran vuosien 1979 ja 1980 mestarijoukkueet. Huikeassa kesäjuhlassa mukana myös trubaduurina kello 17.30 esiintyvä Aki Louhela ja kaikki OPS-juniorit ja lajijaostot. Puoliajalla rankkarikisa: Suomen mestarit -79 ja -80 vastaan poliitikot, laskuvarjohyppääjät tuovat ottelupallon, lapsille pomppulinna, pallotutka ja paljon muuta. Tätä ottelua ei voi jättää väliin!

OPS – AC Oulu keskiviikkona 22.6. kello 19.00 Raatin stadion (tapahtuma alkaa klo 17.30), tervetuloa!
 
HUOM!
- Pankkikortti ei käy maksuvälineenä stadionilla

- Ruuhkien välttämiseksi varaa tasarahaa mukaan
- Liput ennakkomyynnissä Prismoissa (Raksila, Linnanmaa ja Limingantulli)
- Stadionin portit aukeavat kello 17.00, Aki Louhela aloittaa kello 17.30

LUE myös:

Vuosituhannen derby keskiviikkona, OPS-pelaajat virtaa täynnä

TÄRKEÄ TIEDOTE OPS - AC Oulu tapahtumasta

Mestarivalmentaja Jukka Tiitinen: ”Kultaisia vuosia ja menestystä”
Pääsyliput ennakkomyynnissä Prismoissa
Mestaruusvuosien maalivahti Jukka Rantanen ylpeä saavutuksista vieläkin
OPS palaa legendaariselle Raatin stadionille - historian havinaa

(Toimitus)

Oulun Palloseuran historian ensimmäiseen Suomen mestaruuteen valmentanut Jukka Tiitinen kävi tsemppaamassa nykyiset OPS-pelaajat läpi tiistaina Raatin pukusuojassa derbyyn valmistavan harjoituksen alla. Tiitinen kätteli kaikki pelaajat läpi ja toivotti nykyiselle päävalmentajalle Luiz Antoniolle ”kultaisia vuosia”.

- Minun aikani meillä oli amatöörijoukkue. Teillä on täysin erilaiset olosuhteet ja taustaryhmät käytössänne ja siksi erinomaiset mahdollisuudet kehittyä korkeimmalle tasolle asti. Haluan korostaa taitoharjoittelun merkitystä jalkapallossa, sillä se on kaiken A ja O. Erinomainen taitotaso luo itseluottamusta ja sen kautta saa maalintekotaitoa ja röyhkeyttä. Hyvä taitotaso auttaa myös luomaan kannustavaa ilmapiiriä joukkueen sisällä, kun kannustetaan kaveria tuomaan paras mahdollinen taito esille. Taidon kautta kasvaa myös maalintekotaito, jolloin ei tarvitse lukea seuraavan päivän Kalevasta, että paikkoja oli, mutta maaleja ei tullut. Menestystä teille, Tiitinen kertoi nykyisten opsilaisten kuunnellessa korvat höröllä.

Tiitisen puhe keskeytyy, kun OPS-pakki Jarno Reinikainen saapuu myöhässä (suoraan töistä) kesken tilaisuuden pukukoppiin. Manageri Miika Juntunen huikkaa välittömästi, että ”oliko sinun aikanasi tällaisia pelaajia, jotka tulevat harjoituksiin silloin, kun haluavat?”

- Oli. Rissasen Eero, Tiitinen vastaa välittömästi ja irrottaa koko pukusuojan nauruun.

Eero Rissaseen liittyy myös yksi Tiitiselle nopeasti mieleen tulevista muistoista.

- Se oli värikäs joukkue, jossa pukukoppijutut olivat todella hyviä ja niillä luotiin rentoa henkeä. Kerran pelattiin Cupin ottelua täällä vanhalla keskuskentällä RoPS:ia vastaan ja meillä oli tällainen samantyyppinen palaveri kuin täälläkin tänään, jossa käytiin vastustajan joukkuetta läpi. Eero Rissanen istui WC:n pytyllä kuuntelemassa ovi auki. Hän oli sellainen väriläiskä, joka hauskuutti joukkuetta tempauksillaan. Voitettiin muuten silloin 3 – 2, Tiitinen muistelee.

OPS harjoitteli tuohon aikaan talvella Raatin stadionin takana lumihangessa ja palolaitoksen salissa puulattialla. Silti mestarijoukkue oli taitotasoltaan aivan ylivertainen.

- Harmittaa, että se joukkue hajosi muista kuin urheilullisesta syistä. Jos meillä olisi ollut paremmat olosuhteet, niin mestaruuksia oli tullut useampia peräkkäin, hän sanoo vakavana.

Tiitinen valmensi Palloseuraa 1979 mestaruusvuoden lisäksi syksyn 1981 aikana SM-loppusarjassa. Noin 20 vuotta Oulussa asunut, mutta myös kotikaupungissaan Kajaanissa pitkään valmentanut Tiitinen pisti taktiikkataulun naulaan 1987, kun Kajaanin Palloilijat putosi Ykkösestä 2.divisioonaan. Noiden vuosien jälkeen pelaajat ovat Tiitisen mielestä erityisesti nopeutuneet.

- Tempo ja taito ovat kauttaaltaan nousseet harjoitusmäärien lisääntymisen vuoksi aivan eri tasolle. Kun yksilöt harjoittelevat paremmin ja ovat kovempi kuntoisia, niin on selvää, että pelikin nopeutuu. Taktisesti en näe hirveitä muutoksia, sillä sen ajan taktiikat ovat aivan verrattavissa tämän päivän taktiikoihin, hän vertailee.

Tiitisen mukaan pelin idea OPS:n ensimmäisenä mestaruusvuonna oli seuraavanlainen.

- Silloin (1979) meillä oli perusajatuksena, että me juoksutetaan vastustajaa ja se edellytti sitä, että pallo liikkui nopeasti mieheltä toiselle, hän kertaa.

Yksi Tiitisen erikoisuuksista oli joukkueen tuolloisen maalivahdin Jukka Rantasen nostaminen pelaamaan maaliviivalta kauas rankkarialueen ulkopuolelle varsinkin silloin, jos joukkue oli tappioasemassa.

- Siten saatiin koko joukkuetta nostettua ylemmäksi ja karvaaminen pystyttiin aloittamaan vähän korkeammalta. Rantanen oli pallovarma ja jaloistaan nopea maalivahti, joka pystyi toteuttamaan sitä ajatusta. Iso ja hidas maalivahti ei olisi siihen pystynyt, hän muistelee.

Keskiviikkoillan derbystä OPS:n ja AC Oulun välillä Tiitinen odottelee tiukkaa peliä.

- Sarjasijoituksen perusteella OPS on vähän altavastaaja, mutta se ei tarkoita sitä, että se lähtisi häviämään ottelun. Uskon, että nopeat vastahyökkäykset kääntävät tilanteen OPS:n voitoksi, hän arvelee.

TÄRKEÄ TIEDOTE OPS - AC Oulu tapahtumasta

(Toimitus)

Uuden vuosituhannen kuumimman paikallisottelun aattona tunnelma OPS-leirissä on rento ja keskittynyt. Palloseura palaa legendaariselle Raatin stadionille 14 vuoden odottelun jälkeen mehukkaassa ottelussa vahvasti kautensa aloittanutta AC Oulua vastaan. Yleisölle on luvassa korkean tason paikallisjännitystä Raatin kentällä 31 vuoden tauon jälkeen!

Derbyyn valmistavan harjoituksen jälkeen OPS-pelaajat marssivat Raatin nurmelta hymyssä suin pukusuojaan.

- Tätähän tässä on odoteltu, että päästään nurmelle pelaamaan ja onhan täällä huikeat puitteet. Nyt on puhuttu ja puhuttu, mutta huomisesta pitää myös osata nauttia, eikä sitä hetkeä saa jännittää ohi. Tällaista peliä ja tapahtumaa ei näillä leveyksillä tule ihan joka viikko, eikä joka vuosi, joten siitä pitää nauttia, Marko Kivilä fiilisteli.

- Ensimmäinen vaikutelma Raatin nurmesta on hyvä. Kenttä ei ole liian kova eikä pehmeä, vaan sopiva tällaiselle hitaalle ja kankealle pelaajalle, kuten minä, Kivilä jatkoi.

- Hienoa päästä pelaamaan uudelle stadionille, kun väkeäkin on tulossa paikalle ja vastassa on tuttu joukkue, niin mikäs sen parempaa. Jos tähän peliin ei syty, niin ei sitten mihinkään, OPS-vahti Juhani Koponen huikkasi.

Topparipari Juha-Pekka Juvonen – Augustine Jibrin povaa myös mielenkiintoista iltaa.

- Loistava paikallispeli on luvassa ja varmasti tiukka peli – voiko pelaaja enää muuta toivoa. Kyllä täältä nurmelta tullaan hymyssä suin pois, Juvonen totesi treenin jälkeen.

- Huomenna tarvitaan hyvää asennetta ja voittoa. Molemmat joukkueet taistelevat samasta asiasta eli kunniasta kotikaupungin ihmisten edessä. OPS on tuonut paljon kunniaa tähän kaupunkiin ja sitä haluamme tuoda huomennakin, Jibrin tunnelmoi.

Keskikenttäpelaaja Miika Hosio tiesi valmistavan harjoituksen jälkeen senkin, että 1 – 0-tulos riittää keskiviikkona voittoon, sillä OPS aikoo pitää liinat kiinni omassa päädyssä.

- Kyllä odotan innolla tätä derbyä. Tiukka ja vähämaalinen peli on varmasti tulossa, sillä molemmat joukkueet lähtevät puolustuksen kautta. Meille riittää, että ollaan maalin verran parempia. Tämä on hieno stadion ja yleisöäkin on varmasti tulossa, niin mikäs siinä, Hosio tuumasi.

OPS – AC Oulu keskiviikkona 22.6. kello 19.00 Raatin stadion (tapahtuma alkaa klo 17.30), tervetuloa!

HUOM!
- Pankkikortti ei käy maksuvälineenä stadionilla

TÄRKEÄ TIEDOTE OPS - AC Oulu tapahtumasta

Mestarivalmentaja Jukka Tiitinen: ”Kultaisia vuosia ja menestystä”
Pääsyliput ennakkomyynnissä Prismoissa
Mestaruusvuosien maalivahti Jukka Rantanen ylpeä saavutuksista vieläkin
OPS palaa legendaariselle Raatin stadionille - historian havinaa

Raatin stadionin odotetaan täyttyvän, kun legendaariselle areenalle paluun tekevä kaksinkertainen Suomen mestari, Oulun Palloseura kohtaa taatusti kiihkeässä paikallisottelussa AC Oulun keskiviikkona 22. kesäkuuta. Edellisestä näin korkean tason paikallisottelusta Raatin stadionilla on vierinyt aikaa jo 31 vuotta ja historiallista on myös se, että Oulun Palloseura ja AC Oulu kohtaavat toisensa ensimmäistä kertaa virallisessa sarjaottelussa tulevana keskiviikkona.

Itse ottelu alkaa poikkeuksellisesti kello 19.00, mutta stadionin portit aukeavat jo kello 17.00. Tilaisuuden avaa trubaduuri Aki Louhela (kuvassa), joka tunnelmoi stadionilla kello 17.30 alkaen. Pitkän linjan säveltäjä-muusikko on ehtinyt tehdä paljon musiikkia uransa aikana. Louhelan ensimmäinen soololevy tuli ulos vuonna 1997, josta hittibiisiksi nousi "Jos oon liikaa", toinen pitkäsoitto ilmestyi vuonna 2000, josta ehkä tunnetuimmaksi kappaleeksi löysi tiensä "Vapaana syntynyt".

Tapahtumaan kannattaa saapua ajoissa, sillä pääsyliput ja kausikortit ovat numeroimattomia, joten parhaat paikat täyttyvät luonnollisesti ensimmäisinä. OPS pyytää myös huomioidaan, ettei pankkikortti käy maksuvälineenä stadionilla OPS:n otteluissa, joten tasarahaa on hyvä varata mukaan ruuhkien välttämiseksi sekä lippuluukuille että virvokkeisiin. Tapahtumassa on oluenmyynti ja palvelupisteiden määrä on nelinkertaistettu normaalista. Raatin ja Kuusisaaren paikoitusalueet (4 kpl) ovat normaalisti käytössä, mutta jouhevimmin pääset paikalle pyörällä tai kävellen.

Luvassa on huikea koko perheen kesäjuhla. Aki Louhelan jälkeen stadionilla esittäytyvät Oulun Palloseuran kaikki juniorit ja lajijaostot olympialaisista tutussa kulkueessa. Sokerina pohjalla Raatin kentällä nähdään vielä tänäkin päivänä Pohjois-Suomen ainoat jalkapallon Suomen mestarit eli OPS:n vuoden 1979 ja 1980 mestarijoukkueet. Molemmissa mestarijoukkueissa maalivahtina ollut Pertti Pääkkö kajauttaa ennen pelin alkua ilmoille Maamme-laulun. Näkemisen arvoinen on myös joukkueiden alkulämmittelyn jälkeen tapahtuva ottelupallon leijuminen stadionin keskiympyrään laskuvarjohyppääjien mukana, joten kannattaa saapua ajoissa paikalle.

Puoliajalla on luvassa musiikkia sekä vanhojen OPS-mestareiden ja suomalaisten huippupolitiikkojen välinen rangaistuspotkukisa. Maalissa itseoikeutetusti kaksinkertainen OPS-mestari Jukka Rantanen.

OPS-manageri Miika Juntunen kertoo ennakkolipunmyynnin lähteneen vauhdilla liikkeelle.

- Pelkästään Oulun ulkopuolelle on mennyt jo merkittävä määrä isoja lippupaketteja. Väkeä tulee tapahtumaan bussilasteittain ympäri maakuntaa. Liput kannattaa ostaa ennakkoon Oulun alueen Prismoista, sillä stadionin odotetaan täyttyvän. Näin vältetään ruuhkat lippuluukuilla, joita on käytössä Raatin neljällä sisäänkäynnillä yhteensä 12, Juntunen selvittää.

- Nyt on niin poikkeuksellinen ilta tulossa, että paikalle ei kannata tulla perusoululaiseen tyyliin viittä minuuttia ennen ottelun alkua, sillä silloin olet jo myöhässä. Stadionin portit aukeavat kello 17.00 ja silloin kannattaa alkaa valumaan paikalle, Juntunen tarkentaa.

Aki Louhelan kotisivut

Lipunmyynti

TÄRKEÄ TIEDOTE OPS - AC Oulu tapahtumasta

OPS - AC Oulu keskiviikkona 22.6. klo 19.00, tervetuloa!

(Toimitus)

Oulun Palloseura hyvästelee Castrénin sunnuntaina siirtyäkseen Raatin stadionille ensi keskiviikkona pelattavassa paikallisottelussa AC Oulua vastaan. Sunnuntai-iltana OPS kohtaa väkevästi kautensa aloittaneen FC Hämeenlinnan.

Viime kaudella täpärästi sarjassa säilynyt FC Hämeenlinna on vahvistanut rivejään tälle kaudelle huomattavasti ja seura tavoitteleekin nyt korkeampia sijoituksia. Joukkueen kapteeni ja samalla ryhmän kokenein pelaaja Jukka Vanninen siirtyi Lahdesta johtamaan Hämeenlinnan peliä. Vanninen on tahkonnut Veikkausliigassa lähes 200 ottelua (FC Jazz, FC Hämeenlinna, KooTeePee ja FC Lahti). Liigakokemusta löytyy myös Ilpo Vernolta (Allianssi, Jaro, Honka), Jussi Heikkiseltä (FC Lahti) ja Aapo Lappalaiselta (TamU). Mainitaan linnapaitojen kokoonpanosta vielä Suomen kentiltä tuttu brassitoppari Ozeias Graciano, jonka ohittamista kannattanee yrittää mieluummin maata pitkin kuin ilmassa.

Hämeenlinna aloitti kautensa OPS:n tavoin nappaamalla viidestä ottelusta kolme voittoa, tasurin ja yhden tappion. Väkevän alun jälkeen hämeenlinnalaisten meno on kuitenkin hieman hyytynyt ja he tarpovat tällä hetkellä kolmen ottelun tappioputkessa. AC Oulu ja FC Lahti pieksivät FC Hämeenlinnan 4 – 0-numeroin ja siinä välissä PK-35 nappasi voiton 2 – 1, joten kolmen viime ottelun maalisaldo on murheellinen 10 – 1. OPS:lla on allaan kaksi maalin tappiota.

Hämeenlinnan Mikko Kalervo johtaa viidellä maalillaan Ykkösen maalipörssiä yhdessä FC Lahden Drilon Shalan ja AC Oulun Dritan Stafsulan kanssa. Sarjataulukossa OPS ja FC Hämeenlinna ovat tasapisteissä (10) – FC Hämeenlinna yhden ottelun enemmän pelanneena.

OPS:lta ovat sivussa korttitilin täyttymisen vuoksi neljän maalin Luizao ja kaksi iskenyt Luis Vanderlei, joten tehoja kaivataan nyt uusilta miehiltä. Juuso Haapala ja Jarno Reinikainen palaavat kokoonpanoon HauPa-lainan jälkeen. FC Hämeenlinnalta ovat sivussa pitkäaikaistoipilaat Harri Suhonen, Jukka-Pekka Tuomenoja, Ilpo Verno sekä pienellä varauksella selkäänsä potenut Tatu Mäkelä.

Jäähyväiset Castrénille: OPS – FC Hämeenlinna sunnuntaina 19.6. klo 18.30, tervetuloa!

(Toimitus)

Raatin stadionin odotetaan täyttyvän ensi keskiviikkona, kun Oulun Palloseura ja AC Oulu iskevät yhteen kiihkeässä derbyssä. Kovan kysynnän ja ruuhkien välttämisen vuoksi OPS kehottaa yleisöä hankkimaan pääsyliput etukäteen Oulun alueen Prismojen ennakkomyyntipisteistä. S-etukortilla saa ennakkolipusta kahden euron alennuksen. Aki Louhela esiintyy trubaduurina stadionilla ennen ottelua klo 17.30. Ennen alkuvihellystä kentällä nähdään OPS:n Suomen Mestarit -79 ja -80 sekä paljon muuta ohjelmaa!

Kausikortit ja pääsyliput ovat numeroimattomia, joten parhaat paikat täyttyvät luonnollisesti ensimmäisinä. Tämänkin takia paikalle kannattaa rientää heti, kun stadionin portit aukeavat keskiviikkona 22.6. kello 17.00.


Ennakkoliput S-etukortilla:

8 € (aikuiset)

3 € (lapset 7-12.v, opiskelijat, eläkeläiset, varusmiehet, veteraanit)

Ennakkomyyntipisteet: Limingantullin, Raksilan ja Linnanmaan Prismat

Pääsylippujen hinnat portilta:

10 € (aikuiset)

5 € (lapset 7-12.v, opiskelijat, eläkeläiset, varusmiehet, veteraanit)

HUOM!

Pankkikortti ei käy maksuvälineenä lippuluukuilla, eikä palvelupisteillä.

Vapaalippu OPS:n kotiotteluihin 50 nopeimmalle Oulun Energian Energiatalon infosta (1 lippu/asiakas)
lue lisää>>



Lipunmyynti

TÄRKEÄ TIEDOTE OPS - AC Oulu tapahtumasta

(Toimitus)

Kun Oulun Palloseuran mestaruusvuosien maalivahti Jukka Rantanen muistelee asioita yli 30 vuotta taaksepäin, nousee hänellä päällimmäisenä mieleen kaksi asiaa: Suomen mestaruudet ja Liverpoolin kohtaamiset. Eipä entinen OPS-vahti malta olla kertomatta pukukoppitarinoitakaan, joiden päivänvalonkestävyyttä hän empii vielä näin 30 vuoden jälkeenkin.

- Päällimmäisenä on mielessä se, miten hyviä me oltiin silloin mestaruusvuosina. Vaikka joku oli lähellä, niin aina me pystyttiin kaivamaan se voitto tai tasapeli, mitä milloinkin tarvittiin. Esimerkiksi toisena mestaruusvuonna (1980) me tarvittiin tasapeli Hakaa vastaan viimeisessä ottelussa ja se me kaivettiin. Aika paljon tuli otettua sellaisia ärsyttäviä 1 – 0-voittoja, joissa naapuri ei juuri päässyt palloon käsiksi, Rantanen muistelee ylpeänä.

- Joukkue pelasi hyvin yhteen ja siinä oli kaikki kohdillaan. En ole nähnyt Suomessa vielä tänä päivänäkään sellaista pelisilmää, mikä oli esimerkiksi Eero Rissasella. Hän dominoi peliä monella tavalla ja voitti järjestään kaikki pääpallot sijoittumisellaan myös kaksimetristä Hakassa ja RoPS:ssa pelannutta Juuso Heliniä vastaan, joka pelasi siihen aikaan myös lentopalloa ja hänellä oli huikea ponnistusvoima. Eipä hänkään pärjännyt Eerolle, Kajaanissa nuoruusvuotensa viettänyt Rantanen jatkaa.

Kun mestarivahti kerran aloitti tarinoinnin aikansa taitavimmasta keskikenttämiehestä Eero Rissasesta, niin annetaanpa Rantasen jatkaa.

- Rissasella meni ensimmäisen Liverpool-ottelun alkulämmittelyssä akillesjänne poikki. Hän näytti sitä minulle, että"katoppa, mikä tuossa" ja sanoi, etten saa kertoa kenellekään. Hänen pohje oli noussut varmaan polvitaipeeseen ja siinä oli sellainen nyrkin kokoinen patti. No, lopulta lääkäri huomasi sen, eikä Eero päässyt kentälle, Rantanen muistelee kaiholla.


Pukukoppitarinat päivänvaloon

Anteeksi jo etukäteen, mutta lohdutuksena se, että pieni kiusanteko ja pukukoppihuumori kuuluvat joukkueurheiluun. Silloin, kun siitä saa vuorollaan jokainen osansa, on se omiaan nostamaan joukkuehenkeä. Ole hyvä Jukka Rantanen.

- Tämä voi olla sellainen juttu, mitä ei ehkä kestäisi kertoa vieläkään. Meidän britit (Hugh Smith ja ”Keke” Armstrong) piilottivat nimittäin erään pelaajan kassiin naisen alusvaatteita ja hänen vaimo löysi ne kotona. Oli vissiin sen verran pahana, että seuraavissa treeneissä ois kyllä meidän brittipojille käynyt huonosti, ellei me ois menty väliin.

- Miika Juntunen tuli nuorena poikana joukkueeseen ja häntä koulutettiin aika raa´alla kädelle. Ei nyt mitään aivan älytöntä, mutta tyhmiä juttuja kuitenkin. Kerran hän nimittäin sai ”kuumaa vettä” kintuilleen suihkussa.

Tarkennetaan sen verran lämpimän veden takana ”pissapoikana” toimi eräs kuopiolaislähtöinen irvileuka, eikä siitä sen enempää. Antaapa Rantasen jatkaa.

- Sitten yksi juttu, kun minä olin vasta tullut OPSiin ja meillä oli peli Mikkelissä. Silloin oli valmentajana Teemu Partanen, joka tunnettu siitä, että hänellä oli huonot vatsahermot. Hän kävi monesti syljeskelemässä WC:ssä ennen peliä. Niin hän teki nytkin, mutta jätkät olivat käyneet paskomassa vessaan ja jättäneet sen vetämättä. Rantasella taisi oksennus lentää ja hän palasi koppiin sanoen, että ”kyllä on jäkillä huumoria”.

- ”Hiski” (Juhani Himanka) oli myös yhdenlainen värkki. Maalintekijä, joka nautiskeli siitä, kun sai ällyyttää vastustajaa, kuljettaa palloa ja lopulta tehdä maalin. Oltiin kerran menossa Helsinkiin pelireissulle lentokoneella ja ”Hiski” tuli autolla Kemistä Ouluun tyttöystävänsä kanssa.  He ajoivat matkalla kolarin ja jatkoivat matkaa taksilla. Hän soitti jostain, että pidätelkää lentokonetta, sillä hän on myöhässä. No eihän lentokonetta voinut pidätellä kovin kauaa ja lopulta kippari ajoi kiitotien päähän ja löi kaasukahvan pohjaan, mutta löysäsi sen pian. Kaikki ihmettelivät, että mitä tapahtuu ja silloin ”Hiski” nousi paloauton tikkailla lentokoneen peräovesta sisään ja sanoi kevyellä ärrä-viallaan, että ”perkele jätkä, meinasitte jättää minut”.

- Liverpooliin jätkät sanoivat Raatin kentästä, että tämä on niin kuin biljardipöytä, ei tosin yhtä tasainen, sillä niin kapea Raatin kenttä oli heidän mielestään. Sitten, kun pelattiin Liverpoolissa ja noustiin katsomaan kenttää, niin ”Hiski” totesi taas kevyellä ärrä-viallaan, että ”Perkele, mitenhän päin täällä pelataan”. Ja olihan se kenttä leveydeltään kuin eri maailmasta. Ja sillähän Liverpool hajotti meidän puolustuksen Anfieldillä (leveä kenttä), kun meidän äijät olivat aivan puhki.


Lyhyellä englannilla BBC:n haastattelussa

Rantanen muistelee hymyllä myös niitä hetkiä, kun Oulun Palloseuran miehet ryntäävät maalaispoikina Liverpoolin fanikauppaan ostoksille heti paikalle päästyään.

- Liverpool oli tuohon aikaan maailman ykkösjoukkue ja se taisi voittaa Maailman Cupinkin kaksi kertaa. Skotlannin mestarin FC Aberdeen se voitti muistaakseni 5 – 0, että siihen nähden me laitettiin Liverpoolille lujasti hanttiin, vaikka nokkiin saatiinkin, Jukka Rantanen kertoo.

Heti bussista astuttuaan Rantanen joutui brittimedian haastatteluun – lyhyellä englannilla. Seuraavan päivän lehteä lukiessaan hän ihmetteli seuraavaa sanaa.

- Mikä helvetin ” unorthodox” minä olen, että uskonasioistako ne tekivät lehtijutun. Se taisi sitten olla ”Keke”, joka lopulta suomensi, että se ei tarkoita epä-ortodoksista, vaan epätyypillistä. Minusta kirjoitettiin, että olen epätyypillinen maalivahti, Rantanen naureskelee.

Vuoden 1979 mestarivalmentaja Jukka Tiitinen oli aikaansa edellä, sillä hän oli ohjeistanut Rantasen pelaamaan kaukana maalivahdin alueelta nykymaalivahtien tavoin varsinkin silloin, kun joukkue oli tappioasemassa.

- Rissasen Eero nousi ylöspäin ja minä pelasi liberona. Olin kuitenkin nopeajalkainen ja tulihan siinä katkottua melkoinen määrä pitkiä syöttöjä, Rantanen kertaa.

Pysytään Englannissa vielä hetki.

- Kun mentiin hotellin saunaan ja siellä istui eräs gentlemanni pyyhe lanteille lukemassa sanomalehteä. Se taisi olla Ahosen Matti, joka sitten heitti täyden ämpärillisen vettä kiukaalle ja silloin gentlemanni keräsi lehtensä ja lähti saunasta kovaa kyytiä.

Huikea joukkue

Palloseuralla oli 1980-luvun taitteessa aikansa ylivoimaisesti taitavin joukkue kasassa. Rantanen muistaa vieläkin muutamien pelaajien erityistaidot kuin eilisen päivän.

- Meillä oli paljon maajoukkuetason kavereita ja osan olisi pitänyt olla maajoukkueessa. Seppo Pyykkö oli yksi aikansa taitavimpia pallonkäsittelijöitä ja Aki Lahtinen oli kovaluu alakerrassa, joka aloitti ensimmäisenä pitkät rajaheitot. Sitten oli Ari Heikkinen, jonka kanssa oma maalivahtikin sai olla tarkkana, kun Ari keksi milloin mitäkin arvoituksellista: pyöräytti pallon takaisin maalivahdille tai päästi pallon tulemaan längistään. Eero Rissasesta vielä sen verran, että myös HJK:n Atik Ismail törmäsi häneen joka kerta. Eero hoiteli hänet pelisilmällään ja lopulta hänellä meni hermot Rissasen kanssa. Leo Huotsonen oli maajoukkuekalustoa ja todella luotettava pelaaja. Meillä oli erittäin vahva keskiakseli, Rantanen luettelee esimerkkejä.

Kaikki loppui kuitenkin aikanaan.

- Seura maksoi mestaruuksista kovan hinnan, mutta kyllä ne ovat kivoja muistoja vieläkin. Kun joskus näkee vanhoja valokuvia, niin tulee sellainen olo, että on tullut todella saavutettua jotain, sittemmin sotilasuran tehnyt Rantanen päättää.

OPS:n vuoden 1979 ja 1980 mestarijoukkueet ovat esittelyssä keskiviikkona 22. kesäkuuta pelattavassa OPS - AC Oulu ottelussa. Tapahtuma alkaa kello 17.30 (portit auki kello 17.00)

TÄRKEÄ TIEDOTE OPS - AC Oulu tapahtumasta

(Toimitus)

Raatin stadion ja Oulun Palloseura ovat nimiyhdistelmä, mikä herättää kaupungin jalkapallokansassa voimakkaimmat muistot ja tunteet. Nyt uudestisyntynyt OPS ja uudistunut Raatti palaavat jälleen yhteen. Voisiko paluu legendaariselle areenalle tapahtua mehukkaammassa ottelussa kuin 22. kesäkuuta pelattavassa taatusti kiihkeässä paikallisottelussa OPS – AC Oulu!? Tuossa ottelussa ovat kunniavieraina OPS:n Suomen Mestarit -1979 ja -1980.

OPS hyvästeli Raatin 14 vuodeksi 13. syyskuuta vuonna 1997 OPS – Iisalmen Pallo-Veikot -ottelussa. Tuo 2.divisioonan ottelu päättyi 2 – 3 vierailijoiden eduksi, mutta ottelulla ei ollut kovin suurta merkitystä, sillä OPS putosi taulukon keskivaiheilla yhden pykälän ja IiPV:n putoamiskohtalo oli sinetöitynyt jo ennen tätä päätöskierroksen ottelua. Miikka Pääkkö ja Vesa Järvitalo viimeistelivät Palloseuran osumat tuossa ottelussa.

OPS:n toisena mestaruusvuonna (1980) eli 31 vuotta sitten on Raatissa pelattu viimeksi kahden oululaisjoukkueen välinen paikallisottelu pääsarjatasolla. Tuolloin Oulun Palloseura voitti Oulun Työväen Palloilijat (OTP) ensin vierasjoukkueena 0 – 1 ja kauden loppupuolella 3 – 0. Kakkosessa on Raatissa pelattu paikallisotteluita vielä 1990-luvulla, mutta korkeamman tason derbystä on siis jo aikaa 31 vuotta ennen kuin OPS ja AC Oulu iskevät yhteen 22.6.2011!


Mestaruudet toivat Liverpoolin Raattiin

OPS on kirjoittanut Raatin stadioniin betoniin menestyksekkäintä oululaista jalkapallohistoriaa. Seuran juhlimat Suomen mestaruudet vuosina 1979 ja 1980 ovat edelleenkin kaupungin ja koko Pohjois-Suomen ainoat futismestaruudet.

Suomen mestaruuksia seurasi kahteen otteeseen legendaarisen mahtiseura FC Liverpoolin marssiminen Raatiin kentälle nykyisen Mestareiden liigan edeltäjän eli Euroopan Cupin otteluissa. Tappiot tulivat OPS:lle yhteismaalein 2 – 11 ja 0 – 8. Syksyn 1980 kotiottelussa Raatin stadionilla OPS ylsi sensaatiomaisesti Soini Puotiniemen maalilla 1 – 1-tasapeliin Liverpoolin kanssa ja samalla tehtiin Raatin stadionin yhä voimassa oleva yleisöennätys jalkapallon osalta - noin 14 000 katsojaa. Vierasottelussa Anfieldillä tuli sitten kylmempää kyytiä (10 – 1). Tuossa ottelussa OPS:n ainokaisen iski Keith ”Keke” Armstrong.

Syksyn 1981 kohtaamisessa Raatin kentällä OPS oli erittäin lähellä tasapeliä maalivahti Jukka Rantasen loistoillan siivittämänä, mutta nykyinen Liverpoolin päävalmentaja Kenny Dalglish lirutti tolpan kautta tuolloin punaisille niukan 0 – 1 vierasvoiton toisella jaksolla. Kaikki lajit huomioon ottaen Raatin yleisöennätys on syntynyt jääpallossa 21. helmikuuta 1959, kun Suomen maajoukkue kohtasi Neuvostoliiton. Paikalla oli tuolloin ”virallisesti” 14 384 katsojaa.

OPS:n seurahistorian ensimmäinen Suomen mestaruus (1979) ratkesi Kotkassa OPS:n kaadettua KTP:n 0 – 1 Matti Ahosen maalilla. (katso: Ylen Elävän arkiston videoklippi ottelusta). SM-kulta irtosi loppusarjassa vain pisteen marginaalilla ennen Kuopion Palloseuraa, jolla oli syytä olla katkera OPS:n mestaruudesta, sillä kuopiolaislähtöiset Ari Heikkinen, Pekka Parviainen, Leo Houtsonen, Matti Eskelinen ja Eero Rissanen olivat tärkeitä palasia mestaruusvuonna oululaisen pelaajarungon lisäksi.

OPS voitti molempina mestaruusvuosinaan myös runkosarjan. Tuohon aikaan pelattiin vielä erikseen loppusarja, jonka OPS vei vuonna 1980 jälleen vain pisteen erolla ennen hopealle jäänyttä Valkeakosken Hakaa. Mestaruus ratkesi 5. lokakuuta Raatin stadionilla, missä olivat vastakkain juuri OPS ja Haka. Haka-vahti Olli Huttunen torjui toisella jakson lopulla 0 – 0-tilanteessa Matti Ahosen rankkarin. Vain kymmenen minuuttia ennen loppuvihellystä mestaruus oli vahvasti matkalla Valkeakoskelle, sillä Ari Valvee oli vienyt vieraat johtoon 80. minuutin kohdalla. OPS:lle riitti mestaruuteen tasapeli ja sen se sai, kun Juhani Himanka painoi pelin loppunumeroihin 1 – 1 viitisen minuuttia ennen täyttä aikaa.

OPS:lla on vieläkin hallussaan yksi jalkapalloliigan ennätyksistä. Palloseura pelasi nimittäin aikavälillä 18.5.1980 - 17.5.1981 yhteensä 29 ottelua pääsarjatasolla ilman tappiota ja tämä on ennätyksellistä ja kenties rikkomatonta suomalaista jalkapallohistoriaa vielä tänäkin päivänä. OPS:n Juhani Himanka voitti myös kertaalleen (1981) liigan maalikuninkuuden 22 osumallaan. Oulun Palloseura on perustettu vuonna 1925, kun Oulun Pyrintö lopetti palloilutoimintansa.

OPS:n puheenjohtaja Matti Heikkinen esitti toisen mestaruuden perään kuuluisan kysymyksensä: ”No niin hyvät ystävät. Meillä on nyt kaksi Suomen mestaruutta. Ne molemmat ovat maksaneet meille puoli miljoonaa (markkaa). Nyt kysyisin teiltä, otammeko vielä kolmannen mestaruuden?”. Huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus. OPS pelasi jalkapallon Mestaruussarjassa vielä kolme kautta ennen kuin se vuonna 1983 putosi 1.divisioonaan ja heti seuraavana syksynä 2.divisioonaan.

Seuran valot alkoivat himmentyä ennen kuin se nosti päätään väliaikaisesti vuonna 1996 pelaamalla Aki Lahtisen johdolla 1.divaria. Jättiläinen uinahti taas pitkäksi aikaa ennen kuin Veikkausliigan takavuosien maalitykki Luiz Antonio nosti joukkueen takaisin salamavaloihin maan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle kauden 2009 päätteeksi. Nousu ratkesi paikalliskisailijoiden keskinäisessä ottelussa FC Oulun Pallon ja OPS:n välillä 9. lokakuuta. OPA:n nousuun olisi riittänyt tasapeli, mutta Palloseuran brasilialaisvahvistukset Paulo Pereira, Luis Vanderlei ja Oliveira latoivat taululle 1 – 3 lukemat. OPA:n loppuhetken kavennuksen teki Vesa Järvitalo. (Katso videoklippi sarjanoususta).

Erinäisten lähteiden mukaan OPS:n vuoristoratamainen tie kulki seuraavanlaisen polun tähän päivään:

OPS:n historia vuosilukuina

1925: Oulun Palloseura perustetaan, kun Oulun Pyrintö lopetti palloilutoimintansa.
1964-1975: OPS pelaa 1.divisioonassa.
1976: Mestaruussarjassa 9. sija.

1977: Mestaruussarjassa  4. sija.

1978: Mestaruussarjassa 5. sija.

1979: Suomen mestaruus ratkeaa Kotkassa OPS:n kaadettu KTP:n 0 – 1 Matti Ahosen maalilla. Jukka Tiitinen valmentajana.

1980: Suomen mestaruus uusitaan Taisto Hornemanin johdolla. Euroopan Cupissa OPS häviää Liverpoolille yhteismaalein 2 – 11 (17.9.1980: OPS – Liverpool 1 – 1 ja 1.10.1980: Liverpool – OPS 10 – 1).

1981: Mestaruussarjassa 8. sija. Euroopan Cupissa OPS kohtaa jälleen Liverpoolin ja häviää tällä kertaa yhteismaalein 0 – 8 (16.9.1981: OPS – Liverpool 0 – 1 ja 30.9.1981: Liverpool – OPS 7 – 0).

1982: Mestaruussarjassa 10. sija.

1983. Mestaruussarjassa 10. sija, mikä tarkoittaa tippumista 1.divariin.

1984: Joukkue vajoaa kauden päätteeksi 2.divariin.

1985-1987: OPS tahkoaa 2.divisioonassa.
1988: OPS pelaa 3.divisioonassa, Timo Oksa joukkueen paras maalintekijä (10).

1989: OPS nousee 2.divisioonaan. Mestarivalmentaja Taisto Horneman jättää OPS:n tähän kauteen. Jukka Kuusisto paras maalintekijä (10).

1990: Matti Moisio valmentaa OPS:a 2.divisioonassa, mutta edessä on tippuminen Kolmoseen. Rauli Turunen paras maalintekijä (10).

1991: Mestarijoukkueen runkopelaaja Seppo Pyykkö luotsaa joukkuetta Kolmosessa. Jukka Kuusisto iskee 12 maalia.

1992: OPS ja sen kakkosjoukkue Oulun Pallo-Pojat pelaavat Kolmosta. OPS voitti sarjan ylivoimaisesti ja nousee takaisin Kakkoseen. Jukka Kuusisto tekee peräti 35 maalia!

1993: Jussi Hedman luotsaa joukkuetta Kakkosessa.
1994: Esa Talala ja Juha Mensonen joukkueen maalitykit 2.divisioonassa.

1995: OPS voitti Kakkosen (22 16-5-1) ja nousi Ykköseen. Jukka Kuusisto, Esa Talala ja Rauli Turunen parhaat maalintekijät.
1996: OPS:n vierailee Ykkösessä, Aki Lahtinen valmentaa. Joukkueessa pelaavat muun muassa Jarkko Okkonen, Markus Heikkinen ja Esa Saajanto. Joukkue voitti vain yhden ottelun (27 1-2-24) ja jäi jumboksi ja putosi. Markus Heikkinen teki viisi maalia ja voitti joukkueensa maalitilaston.
1997-1998: OPS Kakkosessa.

1999. Toiminta tyrehtyy kuudeksi vuodeksi, OLS pelaa OPS:n sarjapaikalla Kakkosessa.

2002: OPS on yksi AC Oulun taakse fuusioituvista seuroista, joka saa Tervareiden sarjapaikan Ykkösestä. Irtautuminen AC Oulusta tapahtuu muiden seurojen lailla vähin äänin.
2005: Dreeverit anoi vuonna OPS-jp-nimen (OPS-jalkapallo) käyttöä kilpailutoiminnassaan
2006: OPS jatkaa toimintaansa Kakkosessa Dreevereiden sarjapaikalla. Tomi Molin valmensi ennen kuin Timo Viitanen korvasi hänet. OPS välttää Viitasen johdolla putoamisen Kolmoseen. Olli Luoma-aho paras maalintekijä (10).
2007: Oulun jalkapallon tuki ry otti OPS:n (OPS-jalkapallo) lapsekseen. Seura janoaa paluuta huipulle Miika Juntusen manageroimana, mutta PS Kemi voittaa lohkon OPS:n nenän edestä. Serbihyökkääjä Dragan Pejic paras maalintekijä (14). Timo Salmi luotsasi, kunnes Ari Härkönen korvasi hänet neljä ottelua ennen sarjan päätöstä.
2008: OPS jää Kakkosen C-lohkossa Ari Härkösen johdolla kolmanneksi. Sarjanousu jäi 10 pisteen päähän.

2009: Täyspäiväiseksi päävalmentajaksi hankittu Jari Pyykölä jättää joukkueen vain kaksi viikkoa ennen sarja-avausta. Luiz Antonio hälytetään Brasiliasta OPS:n puikkoihin ja mies nostaa OPS:n Ykköseen 14 vuoden tauon jälkeen. Sarjanousu ratkeaa vasta kauden päätösottelussa FC Oulun Palloa vastaan, jonka OPS voittaa maalein 1 - 3.
2010: OPS pelaa Ykkösessä 14 vuoden tauon jälkeen. Liiganousutavoite ei toteudu, mutta nousijajoukkue päätyy Luiz Antonion johdolla hienosti viidennelle sijalle.
2011: Seurassa alkaa tapahtua. OPS palaa legendaariselle Raatin stadionille, junioritoiminta herää henkiin, seura hankkii oman linja-auton, JP-liite jää seuran nimestä historiaan ja OPS suunnittelee omaa harjoituskeskusta. Tavoitteena nousu Veikkauliigaan.


OPS:n vuoden 1980 Suomen Mestarit:
Jukka Rantanen (mv)
Pertti Pääkkö (mv)
Aki Lahtinen
Leo Houtsonen
Ari Heikkinen (c)
Matti Ahonen
Soini Puotiniemi
Eero Rissanen
Pekka Kemppainen
Miika Juntunen
Juhani Himanka
Ari Jalasvaara
Jouni Matero
Keith Armstrong
Seppo Pyykkö
Hugh Smith

Päävalmentaja: Taisto Horneman
Joukkueenjohtaja: Timo Pyykkö
Lääkäri: Pekka Jalovaara,
Huoltajat: Kari Soila ja Erkki Pyykkö

OPS:n vuoden 1979 Suomen Mestarit:
Pertti Pääkkö (mv)
Jukka Rantanen (mv)
Aki Lahtinen
Ari Heikkinen (c)
Pekka Parviainen
Leo Houtsonen
Eero Rissanen
Pentti Väisänen
Matti Eskelinen
Jouni Kekolahti
Soini Puotiniemi
Seppo Pyykkö
Ari Jalasvaara
Matti Ahonen
Keith Armstrong
Juhani Himanka

Valmentaja: Jukka Tiitinen
Joukkueenjohtaja: Sakari Ruuttu
Lääkäri: Pekka Jalovaara
Huoltajat: Kari Soila ja Erkki Pyykkö


(Lähteet: Kaleva/Hannu Wilenius, Yleisradio, Suomen Palloliitto, Suomen Urheilumuseo, eri internetlähteet, OPS:n mestaripelaajien haastattelut)

TÄRKEÄ TIEDOTE OPS - AC Oulu tapahtumasta

Kotkan KooTeePee tarjoaa lauantaina Oulun Palloseuralle taatusti kovan mittarin. Viime kauden pettymyksen jälkeen kotkalaiset hakevat nyt avoimesti sarjan kärkipaikkaa ja nousua Veikkausliigaan OPS:n tavoin.

- KooTeePee on vähän samanlaisessa tilanteessa kuin mekin. Se hakee vielä parasta rytmiä ja virettä, mutta kyllä se on vaarallinen joukkue. Siellä on hyvä maalivahti ja tiivis puolustus, OPS-luotsi Luiz Antonio toteaa.

Palloseuran viime kauden ykkösvahti Oskari Forsman palasi täksi kaudeksi takaisin Kotkaan ja hän on mies, joka varmasti tuntee OPS:n metkut. Forsman on pitänyt maalinsa puhtaana jo neljässä ottelussa tällä kaudella, kun pelejä on takana seitsemän. Forsmanin lisäksi KooTeePeen riveistä kannattaa tarkkailla kolossimaista hyökkääjää Jukka Santalaa, jolla liigakokemusta Hakasta, HJK:sta ja Jokereista 33 ottelun ja viiden maalin verran. Viime kaudella Santala siirtyi kesken kauden liiganousija RoPS:n paitaan. Toinen hyökkäyspään vaarallinen nimi on 76 liigaottelun (KooTeePee ja Haka) Niko Ikävalko. KooTeePeen kärkinelikon täydentävät nopealiikkeiset laiturit Immo Eronen ja Ilja Shesterkov, joten tällä kaudella KooTeePee ei tule kaatumaan ainakaan tehottomaan viimeistelyyn, kuten viime vuonna.

- Vaikea ottelu on tulossa. Meidän pitää löytää se sama vire, mikä oli KPV:tä vastaan. Pitää hyökätä samalla tavalla kuin tähän asti, mutta puolustuksen pitää parantaa paljon. Joukkueen pitää uskaltaa pelata hyvää jalkapalloa ja ennen kaikkea olla kärsivällisiä ja lähteä puolustuksen kautta, Antonio ohjeistaa.

KooTeePee avasi kauden kahdella tappiolla (PK-35 ja FC Viikingit), mutta se on yltänyt näiden jälkeen voittoihin HIFK:sta, FC Hämeenlinnasta ja AC Oulusta. Kotkalaisten toistaiseksi ainoa tasapeli (1 – 1) tuli FC Espoon kanssa. Viime kierroksella KooTeePee vietti OPS:n tavoin kolmen maalin iltaa – sillä erotuksella, että kotkalaisille se tiesi 0 – 3 voittoa KPV:stä, kun taas OPS:n avointen ovien päivä johti 4 – 3-tappioon Viikingeille. Fyysisen ja suoraviivaisen futiksen nimiin vannovalla KooTeePeellä on kasassa 13 pinnaa 7 ottelusta ja iloisen ja taistelevan taitofutiksen sanansaattajalla OPS:lla on koossa kuudesta ottelusta 10 pistettä.

- Hyökkäyksessä meillä on ollut hyvä vire, joten uskon että voitto tulee, Antonio heittää.

OPS:n Juuso Haapalan ja Jarno Reinikaisen HauPa-laina on päättynyt, mutta tästä ottelusta kaksikko on vielä sivussa siirtoajan takia. KooTeePee saanee riveihinsä kotimaassaan Georgiassa pistäytyneen Beka Tugushin.

OPS – FC KooTeePee lauantaina 11.6. klo 16.00 Castrén. Tervetuloa!

Lipunmyynti

(Toimitus)

Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri eli erilaisten vammojen hoitoon erikoistunut kirurgi Ville Puukka on aloittanut OPS:n lääkärinä. Aiemmin naapuriseura AC Oulua palvellut Puukka vaihtaa nyt Palloseuraan.

- Olen ollut AC Oulussa sen perustamisesta lähtien. Nyt on mukava päästä uusien ihmisten ja haasteiden pariin OPS:aan. AC Oulun homma on nyt nähty, Puukka taustoittaa.

Viime kaudella OPS:n lääkärinä toiminut Petteri Kenttä ei ole enää tällä kaudella jatkanut tehtävässään.

(Toimitus)

Ailahtelevasti kautensa avannut FC Viikingit isännöi Oulun Palloseuraa Vuosaaressa sunnuntai-iltana. Viidestä ottelusta itähelsinkiläisillä on kasassa yhdeksän pinnaa, mutta rutinoituneen joukkueen diesel tulee varmasti rullaamaan kesän mittaan kovemmilla kierroksilla. OPS:n puolustuslinjan laidoilla kauden jokaisessa ottelussa tähän asti operoineet Alex Arinze ja Mikko Väänänen uskovat kiirettä riittävän sunnuntaina.

- Varmasti tiukka vääntö tulossa. Viime vuonna sieltä tuli voitto kovalla taistelulla ja sitä samaa lähdetään taas hakemaan. Voitto vaatii samanlaista kurinalaista ja rohkeaa peliä kuin viime pelissä KPV:tä vastaan. Edellinen oli parasta tällä kaudella, joten siitä on hyvä jatkaa, Mikko Väänänen aloittaa.

- Viime kauden pelit Viikinkejä vastaan olivat todellista taistelua, kotona 1 - 1 ja vieraissa voitimme 0 - 1. Tällä kertaa pitää taistella tiukemmin kuin viime kotipelissä ja tehdä paikoista enemmän maaleja jo ensimmäisellä 45-minuuttisella. Viikingeille emme saa antaa mahdollisuutta koko pelin aikana, Arinze lisää.

Tähän mennessä Viikingit on niellyt tappion HIFK:ta ja FC Hämeenlinnaa vastaan. Täydet pinnat punapaidat ovat riistäneet Jipolta, KooTeePeeltä ja tuoreimpana loppuhetken 0 – 1 voitto KPV:sta. Sarjataulukossa Viikingit on kahdeksantena, kun taas OPS miehittää taulukon neljättä paikkaa. Viidestä ottelusta OPS:lla on koossa 10 pistettä.

- Kausi on lähtenyt hyvin käyntiin ja tällä hetkellä menee hyvin, mutta niin kuin elämässäkin, välillä tulee vastoinkäymisiä, mutta niiden jälkeen pitää vain nousta ylös. Vastoinkäymisiä pitää tullakin, koska muuten et tiedä, missä ovat kipukohdat. Me hävisimme PK-35:lle, mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Nousimme ylös, laitoimme suunpielet taas hymyyn ja samalla hymyn kannattajiemme huulille. Lupaan, että tarjoamme lisää ilonaiheita voittamalla sekä koti- että vierasotteluita jatkossa, Alex Arinze pohdiskelee.

Pitkä bussimatka Helsinkiin taittuu Mikko Väänäsen mukaan rattoisasti.

- Eiköhän se matka kulu korttia pelaten ja leffoja katsellen, hän selvittää.

Nigerian olympiakarsintajoukkueeseenkin (U-23) kertaalleen valittu Alex Arinze muistuttaa, että uudelleenvalinta kivenkovaan ryhmään vaatii ennen kaikkea kovia näyttöjä seurajoukkueessa. Nigeria voitti olympiakultaa vuoden 1996 kisoissa Yhdysvalloissa.

- Kun sain kutsun tulla pelaamaan olympiakarsintaottelun Malaboon, olin todella onnellinen. Olen haaveillut paikasta joukkueessa ja minä kunnioita maatani todella paljon kutsusta ja olen valmis pelaamaan myös jatkossa maani puolesta milloin vain ja mihin aikaan vain. Ensin minun pitää kuitenkin näyttää parastani täällä seurajoukkueessa ja tiedän pystyväni vielä parempaan, mitä olen tähän asti näyttänyt, Arinze vakuuttaa.

FC Viikingit – OPS sunnuntaina 5.6. klo 18.30 Helsinki.

(Toimitus)

Talven ikävät tapahtumat kuningas jalkapallon ympärillä ovat OPS-leirissä (ja toivoakseni muuallakin) muisto vain, kun sarjat pyörähtivät toukokuun aikana käyntiin. Samalla, kun muualla Euroopassa huippuliigat päättyivät, on Suomen Ykkösessä suurin osa joukkueista valuttanut hikeä viiden ottelun verran. Vilpittömät onnittelut 19. pytystä kuuluvat kolmikolle Juvonen-Hosio-Huovinen, jotka OPS:n pukuhuoneessa tunnustavat Manun punaisia värejä. Mika Hautalan lähdön jälkeen Liverpoolin värejä tuli onneksi puolustamaan kanssani maalivahtivalmentaja Tuomas Jaakkola.

Ex-kapteeni Hautala oli kaikkien iloksi viime perjantain KPV-ottelussa kopissamme luomasssa omalta osaltaan henkeä joukkueeseemme. Äidyimme kauden tähän asti parhaaseen esitykseemme ja mielialat jäivät voiton ja kymmenen pisteen kuukausisaaliin myötä plus merkkisiksi. Retki alkoi kuukausi sitten Kemissä, jossa ”Rafun” lisäaikamaalin myötä makeampaa starttia sarjaan ei olisi voinut toivoa. Kotiavauksessa kaatui puolestaan FC Espoo kahden maalin marginaalilla. Edes Empun ripaskatanssiharjoitukset valmistavien treenien lopussa eivät tuoneet tarvittavaa rentoutta seuraavan päivän otteluun, vaan PK-35 kävi viime kauden tapaan hakemassa pisteet Castrenilta. Emppu viettelee muuten paraikaa ansaittua muutaman päivän vapaata 60-vuotissyntymäpäivien johdosta. OPS-perhe onnittelee!

Koska ensimmäinen nurmiottelu häämötti Joensuussa, vaihdoimme Jippo-ottelun alla maisemat Castrenilta Heinäpäähän ja pääsimme haistelemaan nurmen tuoksua. Ensimmäinen treeni nurmella on joka vuosi pienoinen juhlahetki, onhan jalkapallo edelleen meidän useimpien mielestä nurmipeli.  Joensuussa ei vielä kuitenkaan montaa vihreää ruohonkortta kasvanut, ja taistelu taukosi lopulta 0-0 lukemiin. Kilometrejä bussin mittariin tuli tuolloin noin 800, se oli hyvää lämmittelyä tulevaa viikonloppua varten, kun matkaamme Vuosaareen. Tällöin tarvitaan mukaan kaikkea mahdollista viihdykettä; elokuvista pelikortteihin. Bussin takaosa on aina varattu korttihuijareille. Keskellä ja auton keulassa katsellaan elokuvia ja tähän väliin mahtuu myös musiikinkuuntelijoita ja kirjanlukijoita. Joensuun matkalla meidän fantastinen huoltaja Jussi viihdytti keulamatkustajia kitarallaan ja suomi-iskelmätulkinnoillaan. Tämä on varmasti omiaan pitämään bussikuski Eikan hereillä, kun lähdemme Helsingistä taittamaan kilometrejä kotiin ottelun jälkeen tulevana sunnuntai-iltana.

Sarjataulukkojen selailu on tässä vaiheessa turhaa, sillä niin vähän otteluja on vasta takana. Tiedostamme alkavan kuukauden olevan meille haasteellinen, kun kohtaamme kolme - meidän tavoin - nousua tavoittelevaa joukkuetta: FC Viikingit, FC KooTeePeen ja AC Oulun sekä kevään yllättäjäjoukkue FC Hämeenlinnan. Mutta kun joukkue on henkisesti ja fyysisesti iskussa, täytyy tälläisista haasteista nauttia. OPS-juna jatkaa matkaa luottavaisena ja yhteen otteluun kerrallaan keskittyen. Kesäkuu tulee varmasti tarjoamaan huikeita futiselämyksiä sekä meille pelaajille että teille faneille. Nähdään Castrenissa ja lopulta upessa uudessa Raatissa!


(Marko Kivilä kirjoittaa blogin OPS:n sivuille kerran kuukaudessa)

Noin 3500 katsojaa todisti historiallista derbyä Raatin stadionilla, joka kääntyi lopulta AC Oululle Joonas Pennasen upealla maalilla. OPS hakkasi viime sunnuntain tavoin päätään maalintekoon, joka tuotti tuskaa myös keskiviikon paikallisillassa. Synkät pilvet aukesivat juuri ennen ottelua, mutta sateen jälkeinen erittäin voimakas tuuli jakoi ottelun kahteen osaan.

Sarjasijoitukseen nähden AC Oulu oli yllättävänkin kesy varsinkin avausjaksolla, jonka aikana OPS:n olisi pitänyt pystyä ottamaan vähintään maalin kaula. Myrskyisän tuulen ja viisaan syöttelyn avulla Palloseura loi tukun tilanteita, joista paras siunaantui Luis Vanderleille aivan jakson lopussa, mutta terävä kuti avopaikasta napsahti päin maalivahti Jeremy Vuoloa, joka kentän parhaana pelaajana antoi AC Oululle lopulta voitonavaimet.

- Olen tyytyväinen joukkueen esiintymiseen, sillä pojat pelasivat siten, kuten oli sovittu. Miika Hosio vartioi erittäin hyvin Dritan Stafsulan ja Mika Nurmelan pois ja ”Austin” (Augustine Jibrin) piti Randy Edwini-Bonsun aivan pimennossa. Rutiini ja kokemus voittivat kolme pistettä, OPS:n päävalmentaja Luiz Antonio summasi.

Myös AC Oulun päävalmentaja Juha Malinen näki omiensa tukkoisuuden varsinkin vasemmalla kaistalla.

-Kyllä OPS:n tummat pojat (Alex Arinze ja Augustine Jibrin) tuottivat meille vaikeuksia, Malinen tunnusti.

- Kyllä sen näki, että paikallisottelua oltiin odotettu 31 vuotta. Se näkyi liian monessa meidän pelaajassa hermoiluna, eikä meillä ei ollut helppoa, vaan jokainen joutui tekemään töitä 90 minuuttia. Lisäksi myrsky jakoi tämän pelin kahteen osaan – se ei tuonut avausjaksolla OPS:lle vain yhtä miestä lisää, vaan viisi miestä, Malinen näki.

Luiz Antonio nosti illan onnistujiin vielä Palloseuran vasemman pakin, Iiro Vandellin, joka oli kuin kotonaan 3500 katsojan edessä. Joukkueen kapteeni Augustine Jibrin oli tappiosta huolimatta ylpeä omistaan.

- Jalkapallo on juuri tällaista. Silloin, kun on paikka, pitää tehdä maali. Muuten homma oli hyvin hanskassa ja pelasimme todella hyvän pelin, jossa taistelimme alusta loppuun asti. AC Oululla oli yksi paikka ja he tekivät siitä maalin. Me taas emme käyttäneet omia tilaisuuksiamme ja sen takia me hävisimme nyt, mutta me tulemme vielä, OPS-kapteeni kertoi.

Toisella jaksolla tuuli kääntyi AC Oululle, mutta aivan samanlaista hallintaa se ei pystynyt rakentamaan kuin OPS avausjaksolla. AC Oulu osasi kuitenkin sen, missä OPS hakkasi päätään Jeremy Vuoloon – maalinteossa. Mika Nurmela pohjusti tilanteen chipillään ja lopulta Joonas Pennanen tykitti pallon komeasti suoraan ilmasta maaliin.

- Yksi nukahdus ja maali, mutta muuten meidän puolustus oli todella hyvä. Tämä on tuttu tarina kahden vuoden ajalta, mutta meidän hyökkäyksistä ei tule maaleja, Antonio harmitteli.

Lopussa OPS rakensi vielä pitkillä syötöillä hyviä hässäköitä Vuolon maalille, mutta edes kentälle vaihdetut Raphael Edereho ja ensimmäisen ykkösen ottelunsa pelannut Juuso Haapala eivät pystyneet ratkaisuihin.

- Niin kauan kuin matemaatikot antavat toivoa, me taistelemme liiganoususta, mutta me tarvitsemme tasaisuutta. Ei voi välillä pelata näin ja välillä näin, Antonio kertoi ja levitti kädet lattiasta kattoon.


OPS – AC Oulu 0 – 1 (0 – 1)
0 – 1 Joonas Pennanen 63 min.

Veikkauspörssipisteet:
3 Jeremy Vuolo (AC Oulu)
2 Augustine Jibrin (OPS)
1 Jani Kauppila (AC Oulu)

Ottelupöytäkirja

KATSO kuvakooste>>
KATSO maalikooste>>

(Toimitus)

OPS – FC Hämeenlinna 0 – 0 (0 – 0)

Tuhlailu ei ole riittävän voimakas sana kertomaan Oulun Palloseuran hukattujen maalipaikkojen määrää Castrénin jäähyväisissä. OPS puhko FC Hämeenlinnan puolustusta oikealta, vasemmalta, keskeltä, ylhäältä ja alhaalta, mutta sankarinviitta ei kelvannut kenellekään. Ottelussa mentiin noin 80 minuuttia täysin kotijoukkueen komennossa, kunnes hämeenlinnalaiset olivat viedä kaikki pisteet loppuhetkien vaarallisista vastahyökkäyksistä, joita OPS-kippari Augustine Jibrin siivosi muutaman kerran täpärästi maaliviivalta.

- Kaksi pistettä meni nyt. Meillä oli tarpeeksi monta paikkaa voittaa tämä peli. Oli avopaikkoja ja läpiajoja, mutta pallo vain ei mene verkkoon. Meidän puolustuskin oli reikäjuustoa välillä, vaikka se hoitikin oman hommansa ja piti nollan. Hyökkääjät pettivät tänään, OPS:n päävalmentaja Luiz Antonio pyöritteli.

Raphael Edereho tuli kentälle toisen jakson alussa paikkaamaan loukkaantumisien takia kentän jättäneitä Pekka Kainua ja Matias Juntusta, mutta hyviin paikkoihin päässyt Edereho suti pallot päätyverkkoon, ylärimaan tai maalivahti Ville Kalervon käsien kautta kulmapotkuiksi. Ottelun pirtein oululaispelaaja oli keskikentän työmyyrien ohella pakin paikalta vaarallisia nousuja esittänyt Iiro Vandell.

-Yksi piste ei paljon lämmitä, kun oli paikkoja voittoon. Ei vain saatu paikoista maaleja. Me ei maltettu keskittyä niissä loppuun asti, sillä kyllä jätkillä treeneissä noista paikoista uppoaa, Vandell totesi.

Oululaispuolustajalla ei päätä huimaa, sillä hän näyttää tälläkin kaudella murtautuvan avauskokoonpanoon heti näyttöpaikan saatuaan.

- Silloin, kun saa paikan, pitää näyttää. Pitää pelata omaa peliä alakerran kautta ja avustaa hyökkäyspäässä, kun paikka tulee, Vandell kertasi vaatimattomana.

FC Hämeenlinnan päävalmentaja Jussi Lempinen oli tyytyväinen mies tasapelin tuomaan yhteen pinnaan.

- Viime aikaisiin tapahtumiin nähden piste on paljon tästä. Meillä on ollut synkkiä pelejä, vaikka esimerkiksi AC Oulu-tappion lukemat eivät kerro koko totuutta. Tatu Mäkelän saaminaan Gracianon rinnalle toppariksi tähän peliin oli iso asia, Lempinen sanoi.

OPS-leirissä käännettiin heti pelin jälkeen katseet keskiviikon ”elämää suurempaan” paikallisotteluun AC Oulua vastaan.

- Minä haluaisin olla kentällä siinä pelissä! Se ei ole vain peli, vaan se on ISO peli. Minun kotimaassani Brasiliassa paikallispelit on aina kovia pelejä, joissa taklataan ja pelataan kovaa. Niissä peleissä pitää osata kontrolloida itseä - hermo ei saa pettää, vaikka pelataan kovaa, Luiz Antonio innostui tulevasta ottelusta.

Keskiviikon derby alkaa trubaduuri Aki Louhelan musiikilla kello 17.30 (portit aukeavat kello 17.00). Paikalle kannattaa saapua ajoissa, sillä pääsyliput ja kausikortit ovat numeroimattomia, joten parhaat paikat täyttyvät luonnollisesti ensimmäisinä. OPS pyytää huomioimaan, ettei pankkikortti käy maksuvälineenä tapahtumassa. Ruuhkat lippuluukulla vältät ostamalla ennakkolipun S-etukortilla Oulun Prismoista (Raksila, Linnamaan ja Limingantulli).

Veikkauspörssipisteet:
3 Iiro Vandell (OPS)
2 Miika Hosio (OPS)
1 Jukka Vanninen (FC Hämeenlinna)

KATSO ottelukooste

Ottelupyötäkirja

(Toimitus)

Huolimaton puolustuspelaaminen näytti jääneen päälle tappiollisesta Viikingit-ottelusta, sillä alakerran virheet maksoivat pisteet myös lauantaina Oulussa kokoonpanomuutoksista huolimatta. Iiro Vandell ja Pekka Kainu nähtiin avauskokoonpanossa ja Luizao oli pudotettu hyökkäyksestä toppariksi. Suhteellisen pirteän alun jälkeen ote kääntyi yhä vahvemmin kotkalaisille kahden nopean maalin turvin. Molemmissa tilanteissa OPS-puolustus nukkui pahemman kerran.

- Puolustus ei ollut huono ainoastaan tässä pelissä. Minun pitää keskustella vielä enemmän puolustajien kanssa, miksi se vuotaa. Sen lisäksi meidän pitää harjoitella vielä enemmän erikoistilanteiden puolustamista. Meillä oli avausjaksolla enemmän maalipaikkoja kuin KooTeePeellä, mutta jos nukut silloin, kun oma paikka tulee, niin silloin vastustaja tekee niin kuin tänään, OPS:n päävalmentaja Luiz Antonio huokaili.

Heti pelin alussa Matias Juntunen laukoi hiuksen hienosti ohi takatolpasta ja heti perään Luizao puski kulmapotkun täpärästi ohi. Lisätään tähän vielä Luis Vanderlein viuhuva kuti, jonka Oskari Forsman torjui nipin napin yläriman turvallisemmalle puolelle. Lopulta verkko pölisi toisessa kenttäpäädyssä, kun KooTeePee iski 24. minuutilla vaarattoman näköisestä vapaapotkusta todella halvan maalin. OPS-puolustus ei saanut pomppivaa palloa purettua ja Jukka Santala latasi lopulta kuulan maalin kattoon. Kymmenen minuuttia tästä ja Alex Arinze palautti pallon huolimattomasti Juhani Koposelle, joka ei ehtinyt kunnolla palloon, vaan OPS-vahdin epäonnistunut liukupotku jäi Ilja Shesterkovin jalkaan, joka tarjoili Niko Ikävalkolle, jolla oli edessään tyhjä maali.

- Lähtökohdat tähän otteluun olivat erittäin vaikeat. Pitkä matka, yö hotellissa, helteinen sää ja meille vieras tekonurmi alustana. Oulu tulikin alussa hyvällä sykkeellä päälle, mutta sitten pari nopeaa maalia meiltä ja ne vapauttivat pelaamista. Myös toisen jakson alkuun Oulu tuli tosi väkevästi ja varsinkin keskikentällä me olimme jäljessä ja he saivat meidän linjaa vastaan paljon painetta. OPS on yksi vaikeimmista joukkueista, jonka olemme kohdanneet tähän mennessä, kotkalaisten valmentaja Jari-Pekka Gummerus selvitti.

Toisen jakson alussa Luiz Antonio vaihtoi joukkonsa Suomessa harvemmin nähtävään 3-5-2-ryhmitykseen ja tämä puri.

- Brasiliassa se on yleinen systeemi ja siellä isot valmentajanimet käyttävät sitä. Vielä toissapäivänä minä mietin kovasti, pitäisikö meidän jopa aloittaa sillä taktiikalla. Se on todella paha systeemi,  jos sen osaa ja nytkin alkoi heti tapahtua, Antonio taustoitti toisen jakson heräämistä.

KooTeePee oli todella ahtaalla pitkän tovin toisen puolikkaan alusta lähtien ja Luizao viimeistelikin heti jakson alkuun kavennuksen Pekka Kainun ja Alex Arinzen junailemasta tilanteesta. Tasoitusmaalikin oli erittäin lähellä useampaan kertaan, mutta Ederehon ja Luizaon yritykset paukkuivat lähinnä päätymainoksiin. Kun OPS ei hyödyntänyt toisen jakson alun etsikkoaikaansa, matkasivat pisteet Kotkaan.

OPS hyvästelee Castrénin kentän ensi sunnuntaina ottelussa FC Hämeenlinnaa vastaan. Tämän jälkeen Palloseura palaa opsilaisittain maineikkaalle ja legendaariselle Raatin stadionille 22. kesäkuuta huippuottelussa AC Oulua vastaan.

OPS – FC KooTeePee 1 – 2 (0 – 2)
0 – 1 Jukka Santala 24 min.
0 – 2 Niko Ikävalko 37 min.
1 – 2 Luizao (Pekka Kainu) 48 min.

Ottelupöytäkirja

KATSO maalikooste

(Toimitus)

Todelliset maalikarkelot päättyivät oululaisten harmiksi lopulta Viikinkien voittoon, vaikka OPS nousi ottelussa peräti kolme kertaa tappioasemasta tasatilanteeseen. Eero Peltosen iskemä 4 - 3-maali 87. minuutilla oli kuitenkin liikaa Palloseuralle, eikä tästä suosta enää noustu.

- Peli oli todella huonoa alusta lähtien ja se harmittaa todella paljon. Jouduimme heti pelin alussa takaa-ajoasemaan, OPS-luotsi Luiz Antonio totesi pettymystä äänessään.

- Kyllä pelaajien pitäisi ymmärtää, että silloin, kun pelaat huonosti, mutta tasoitat silti lopussa, niin kyllä silloin pitäisi ottaa edes se yksi piste. Harmittaa todella paljon, että annoimme kaverille vielä loppuhetkillä voiton, hän lisäsi.

Isäntäjoukkue FC Viikingit oli terävänä heti alkuvihellyksestä lähtien, eikä aikaa ehtinyt kulua kuin kolme minuuttia, kun Juhani Koponen kaiveli pallon ensimmäisen kerran selkänsä takaa. Maalintekijänä Ville Salmikivi, joka hyödynsi OPS-puolustuksen täydellisen aukeamisen. Tämä herätti Palloseuraa ja vierailijoiden tasoitus nähtiin 12 minuutin kohdalla, kun Miika Hosio rynni seinäsyötöllä maalipaikkaan ja laukoi kauden avausosumansa. Eipä aikaakaan, kun Viikingit kiilasi taas johtoon. Helsinkiläispakki Tomi Nyman nikkasi taukolukemiksi 2 - 1.

Toisen jakson alkupuoliskolla OPS:n brassihyökkääjä Anderson Brodoloni iski kauden toisen osumansa, kun hän pommitti Pekka Kainun rinnalla pudottaman pallon kauniisti maaliin. Punapaidat kuittasivat ”Andin” osuman varsin nopeasti ja taas oltiin Viikinki-johdossa. Ville Salmikivi viimeisteli illan toisensa vain kolme minuuttia Brodolonin tasoitusmaalista.

- Tämä oli aivan naurettava maali. Meidän alakerta sekosi täysin ja kaveri pääsi laittamaan tyhjiin, Antonio huokaili.

Luizao nosti OPS:n toiveita 65. minuutilla pukkaamalla vieraat sitkeästi kiinni tasapeliin Luis Vanderlein lähettämästä kulmapotkusta. Alakerran virheet ja neljä päästettyä maalia takasivat sen, ettei vierailla ollut asiaa sarjapisteille Helsingissä. Eero Peltonen johdatti niin ikään kulmapotkusta syntyneellä osumalla Viikingit täyteen pistepottiin Heteniityn kentällä. Luiz Antonio harmitteli erityisesti sitä, ettei kolme tehtyä maalia riittänyt pisteille.

- Jos teet kolme maalia vieraskentällä, etkä saa pisteitä, niin kyllä silloin alakerrassa on mennyt jotain todella pahasti pieleen. Se harmittaa eniten, että annoimme Viikinkien tehdä kaksi maalia erikoistilanteesta. Harjoittelemme niitä todella paljon, mutta silti annoimme heidän tehdä kaksi maalia niistä, Antonio puisteli.
 

FC Viikingit – OPS
1 - 0 Ville Salmikivi 3 min.
1 - 1 Miika Hosio 12 min.
2 - 1 Tomi Nyman 22 min.
2 - 2 Anderson Brodoloni (Pekka Kainu) 53 min.
3 - 2 Ville Salmikivi 56 min.
3 - 3 Luizao 65 min.
4 - 3 Eero Peltonen 87 min.

Ottelupöytäkirja

(Toimitus)