VIISIVUOTIAANA jalkapallon aloittanut Juhani Koponen nauttii kovista tavoitteista ja paineista. OPS-vahdilta on totuttu näkemään se paras peli tiukimmassa mahdollisessa paikassa. Oulun Palloseuran kovat tavoitteet ja ammattimainen toiminta painoivat vaakakupissa toissavuonna, kun maalivahti liikahti Kokkolasta Ouluun.

– OPS:ssa ihan kaikkien tekeminen tähtää siihen, että mennään koko ajan eteenpäin ja niin pitkälle kuin vain halutaan. Minusta on tyhmä edes pelata, jos ei haluta aina voittaa, Koponen perustelee.

Tämän kauden rosteri on joukkueen kipparin mukaan sopiva sekoitus taitoa ja kovuutta.

– Tämän joukkueen aivan ehdoton vahvuus on pallollinen peli. Meillä on taas aivan älytön porukka pelaamaan, josta löytyy taitoa ja mukana on nyt enemmän ”äijiä”. Eli ei pelätä fyysistäkään peliä, vaan voidaan antaa tarvittaessa takaisin, hän jatkaa.

KOPONEN ei ole ollut maalivahti pikkupojasta lähtien, vaan hän pelasi uransa alussa pitkään kenttäpelaajana.

– Olin pitkään kentällä ja sen jälkeen pari vuotta kentällä ja maalissa ennen kuin aloin maalivahdiksi. Muistan sen, että ensimmäisessä piirijoukkueessa olin vielä vasen pakki ja tein siinä pelissä puolesta kentästä maaliin. Meidän hyökkääjinä olivat Timo Furuholm, kansallissankari Jesse Joensuu ja ”Boris Kokko” (Aleksandr Kokko).

Rippikouluiässä pelipaikka alkoi vakiintua tolppien väliin. Musan Salamoiden kasvatti teki lopullisen lajivalinnan parikymppisenä.

– Intin jälkeen KPV:sta soiteltiin, että haluaisinko tulla käymään ja kohta lyötiin lappu kouraan. Olin ollut Porissa pari vuotta konepajalla töissä, joten mietin pitkään jatkanko rahan tekemistä vai lähdenkö kokeilemaan Kokkolaan, koneasentaja muistelee.

Jalkapallo painoi vaakakupissa.

– Olin mukana poikien ja nuorten maajoukkuekuvioissa ja sieltäkin tuli viestiä, että pitäisi siirtyä kovempiin porukoihin. Kokkolasta tuli mahdollisuus, joten päätin kokeilla. On tämä niin kiva peli, etten voinut jättää kokeilematta.

MAAJOUKKUEKUVIOIHIN liittyy Koposen uran tähänastiset huippuhetket.

– Ensimmäinen poikien maaottelu on unohtumaton. Siitä eteenpäin kaikki muutkin maajoukkuekomennukset, mutta se ensimmäinen on tietysti unohtumattomin, Suomea alle 18-vuotiaiden EM-karsinnoissakin edustanut Koponen miettii.

Kokkolassa Jarmo Korhonen opetti ”Kopolle” jalkapallon salat.

– Hän opetti henkimaailman jutut ja löi päähän ammattimaisuuden. Sen, miten peleihin valmistaudutaan, miten pelejä pelataan ja mitä tässä lajissa voi tavoitella. KPV:ssa oli silloin kapteenina aivan uskomaton ja loistava pelaaja Tarmo Koivuranta, jolta olen ottanut paljon oppia kapteenin hommaan, Koponen kiittelee.

ÄÄNEKÄS maalivahti paljastaa pyrkivänsä kapteenin pukukoppipuheilla sytyttämään joukkueen oikeaan vireystilaan.

 – Pyritään saamaan sellainen tunnetaso, mikä pitää olla ennen peliä. Rento, mutta periksiantamaton. Tavoitteena pitää olla aina voitto, joten tarvitaan myös tietynlaista hulluutta ja loppuun asti vetämistä, mutta se ei saa mennä yli. Pitää olla vähän hymyäkin mukana.

PYKÄLÄÄ kovemmat haasteet ja tavoitteet toivat maalivahdin Ouluun.

– OPS:n on organisaationa valmiimpi kuin KPV oli ja täällä tavoitteille tulee tukea muualtakin kuin pelaajistolta. KPV:ssa tavoitteet asetettiin pelaajiston kesken ja vuonna 2009 ne oli lähellä toteutua, kun pääsimme karsimaan liigapaikasta. OPS:ssa halutaan aina menestyä.

Porilaislähtöinen maalivahti on haistellut nuorena miehenä liigatunnelmia FC Jazzin kokoonpanossa. Ykkösen otteluita Koposelle on kertynyt KPV:n ja OPS:n tolppien välissä noin 80. Mistä Koponen löytyy viiden vuoden kuluttua?

– Olen OPS:n kanssa tavoittelemassa näistä samoista sijoista eli kärkisijoista sarjaporrasta korkeammalla, hän vakuuttaa.

Moni on ihmetellyt, miksi OPS-torjuja käyttää muiden maalivahtien välttelemää numeroa kaksi pelipaitansa selässä. Huumorimiehen mukaan se kumpuaa ”suurista” unelmista.

– Se, että pääsis joskus grillaamaan Marko Kiprusoffin ja Timo Jutilan kanssa voisi olla suurin haaveeni. MM-95 legenda Marko Kiprusoffin takia olen pelannut numerolla kaksi siitä lähtien, kun olen saanut itse päättää pelinumeron, Koponen letkauttaa.

– Se on se syy.

(Kirjoitus on julkaistu OPS:n kausijulkaisussa)