Palloseuran kakkosvalmentajan tehtäviä kolmen kauden ajan menestyksekkäästi hoitanut Erkki Paananen lähtee urallaan uusien haasteiden perään. Kolmen kauden aikana ”Emppu” oli nostamassa OPS:a Kakkosesta aina Veikkausliigan porteille asti. Noiden kausien aikana hän toimi myös OPS:n kuntovalmentajana ja välillä maalivahtivalmentajana. Oulun Palloseura haluaa kiittää pidettyä persoonaa kolmen kauden ansiokkaasta työstä.

- Nämä olivat hienoja vuosia myös minulle ja haluan toivottaa OPS:lle parasta mahdollista menestystä jatkossa, Paananen toivoo.


Empun perintö olkoon seuraava blogi, joka on katkelma hän peliajatuksestaan:

Jalkapallossa on monenlaisia aloitusryhmityksiä (4-4-2, 4-3-3, 4-1-3-2, 3-4-3 jne.). Jokaista ryhmitystä voidaan ajatella hyökkäyspelinä tai puolustuspelinä.

Puolustustilanteessa pitää ajatella, miltä korkeudelta aletaan karvaamaan vastustajan hyökkäykseen lähtöä. Kaikissa ryhmityksissä voidaan käyttää samaa korkeutta vastustajan hyökkäyksen vastaanottoon. Tuolloin lähin pelaaja alkaa prässätä vastustajan pallollista pelaajaa ja näin viivyttää hyökkäykseen lähtöä joko lähietäisyydeltä tai kaukoviivyttää.

Prässäämisen tarkoitus on antaa aikaa kanssapelaajille ryhmittyä (pakka kasaan) puolustusta varten. Näissä pelitilanteissa on tärkeää osata aluepelin lainalaisuudet. Miten toimitaan yksi vastaan yksi tilanteessa tai 2 v 1, 2 v 2, 2 v 3, 3 v 3, 5 v 5 tai 11 v 11. Ei siis riitä, että hallitset yhden ryhmityksen (esim. 4-4-2), sillä tilanteet ja muodostelmat elävät pelin sisällä. Muiden pelaajien ajatuksena tulee olla prässääjän tukeminen, syöttösuuntien ja alueiden peittäminen, vartiointi, varmistaminen eli kokonaisuutena pakan kasassa pitäminen.

Puolustuspelissä pelaajalla pitää olla kykyä pelata eri pelipaikalla tilanne loppuun sillä hetkellä, kun pallo on menetetty vastustajalle. Yhdenkin pelaajan laiminlyönti puolustustilanteessa kuormituttaa koko muuta joukkuetta. Se tulee näkymään joukkueen pelissä väsymyksenä viimeisen 20 minuutin aikana, jolloin tasaiset pelit yleensä ratkaistaan. Jos useampi pelaaja toimii kurittomasti, joukkueelle käy huonosti.

Hyökkäyspeliä voi ajatella nopeiden tai hitaiden hyökkäyksien kautta. Hyvän joukkueen tunnistaa siitä, että se osaa lähteä oikealla hetkellä nopeaan vastaiskuun ja tietää, milloin lähdetään hitaasti. Pelaajien pitää osata lukea pelitilanne ja tehdä päätös sen mukaan. Hyökkäyspelissä korostuu taito: yhden tai kahden kosketuksen pelaaminen, syötön ajoitus ja sen kovuuden hallinta, tilan tekeminen itselle tai pelikaverille syöttöä varten (eteen, taakse tai sivulle) ja oikea-aikaiset ajoitukset tilanteeseen nähden (syöttö kolmannelle, neljännelle jne. pelaajalle).

Puhuminen niin puolustuspelin ja hyökkäyspelin aikana auttaa joukkuetta pärjäämään paremmin ja jaksamaan paremmin. Uskalla puhua pelin aikana, sillä näin autat joukkuetta ja itseäsi pelissä.

Kaiken tämän toteuttaminen vaatii joukkueelta hyvää fyysistä kuntoa. Hyvä peruskunto, kestävyys, nopeuskestävyys ja lihaskunto. Kun fysiikka on kunnossa, on pallonhallinta helpompaa ja joukkueena pystytään toteuttamaan jotakin taktiikkaa, kun pelaajat jaksavat koko 90-minuuttisen. Myös levon ja rasituksen suhde pitää olla kunnossa. Pitää nukkua tarpeeksi ja elää muutenkin kurinalaista elämää.

Kun fyysinen puoli on kunnossa, korostuvat tekniikka ja taito. Ensimmäinen kosketus palloon on jalkapallon perusasia, ettei pallo karkaa pois sinulta. Nykyään kaikki huippujoukkueet pelaavat kurinalaista joukkuepeliä. Huippuyksilötkin käyttävät omia taitojaan joukkueensa hyväksi. He tietävät näkyvänsä paremmin pelissä ja tulosta syntyy, kun pelataan joukkueelle. On myös huippupelaajia, jotka istuvat vaihtopenkillä. He pelaavat vähemmän joukkueelle ja enemmän itselleen olemalla pelillisesti kurittomia.

Kaiken kaikkiaan jalkapallosta voi sanoa, että niin pelaat kuin harjoittelet ja harjoitus tekee mestarin.

- Erkki Paananen