Yleensä, kun urheilun yhteydessä puhutaan taikatempuista, moni vaikenee ja pitää niksit omana tietonaan tai vaihtoehtoisesti viittaa kintaalla höpöpuheille. ”Ei ole taikatemppuja”, kuuluu valmentajien vakiovastaus lehdistötilaisuuksissa. (Kuvassa Pekka Kainu ja Vladislav Viric)

Ehkei taikatemppuja olekaan, mutta joka tapauksessa Oulun Palloseura yöpyi Porin Kellahdessa sijaitsevassa Maaseutumajoitus Koivumäessä seitsemän kertaa tällä kaudella ja palasi Ouluun kolmen pisteen kanssa joka kerta! Niin matkalla Poriin, Helsinkiin, Espooseen, Vantaalle, Hämeenlinnaan, Kotkaan kuin Lahteenkin OPS poikkesi Kellahden kautta ja tuliaisina oli 21 pinnaa eli maksimimäärä.

Mutta mikä tekee paikasta niin erikoisen, että sitä on kuultu kutsuttavan jopa ”taikapaikaksi”? Antaapa joukkueen ”virallisen läpänheittäjän” eli Jarno Reinikaisen kertoa.

- Se on erityisen kotoisa paikka, jossa saadaan olla yhdessä ja nöyryyttää toisiamme esimerkiksi biljardissa. Joukkuefiilis kasvaa, kun kaikki ovat kerääntyneenä samaan paikkaan, missä ollaan yhdessä. Siellä ollaan koko ajan toisten kanssa tekemisissä ja saunassa voidaan puhua vaikkapa aiemmista peleistä. Siellä ollaan enemmän yhdessä kuin hotellissa, Reinikainen taustoittaa.

- Ja siellä saa meleko hyvvää pottumuusia, huoltaja Jussi Hautala vinkkaa vierestä.

Hyvän kotiruoan lisäksi ajanviettoon on sisältynyt jo legendaariseksi muodostunut OPS International Cup, jossa on kisailtu kauden mittaan muun muassa biljardissa, tikanheitossa, petanquessa sekä thaimaalaisessa noppapelissä. Lisäksi koko joukkue on kiertänyt peliaamuina ”kolmen pisteen” lenkin.

- Se on taikareitti (noin 1km). Olemme kävelleet sen koko joukkueen kanssa aina peliaamuina. Siellä on niin sanottu ”kolmen pisteen kohta”, jonka yli jokainen kävelee. ”Kopo” (Juhani Koponen) tietää sen tarkan kohdan, sillä hän on löytänyt sen, Reinikainen heittää pilke silmäkulmassaan.

Viihtyisä majapaikka löytyi sattumalta heinäkuun alussa, jolloin OPS oli matkalla FC PoPa:n vieraaksi juuri Poriin.

- Porissa oli samaan aikaan maatalousmessut ja jokainen hotelli Raumaa myöten oli täynnä. Eräs vanha pelikaverini FC Jazzin ajoilta kertoi, että Kellahdessa on tällainen paikka ja siitä asti olemme aina yöpyneet siellä, OPS:n manageri Miika Juntunen selvittää.

- Heti, kun ensi kauden sarjaohjelma varmistuu, me varaamme yöpaikat pitkille vierasreissuille sieltä, hän lisää epäröimättä.

Kellahdessa nousevat esille myös ne syyt, miksi moni pelaa jalkapalloa itse pelin lisäksi.

- Minusta parasta jalkapallossa on sosiaalisuus. Se, että saa tutustua uusiin loistaviin ihmisiin ja saa hyviä kansainvälisiäkin ystäviä. Kellahdessa ollaan koko ajan yhdessä, Reinikainen korostaa.

- Tietystihän sitä aina haluaisi myös peliaikaa, mutta sitä pitää itse hommata. Jos sitä ei ole tullut, niin silloin et ole ollut tarpeeksi hyvä harjoituksissa ja peleissä. Pelillisesti minun kaudesta ei ole hirveästi kerrottavaa, sillä pelasi jämäminuutteja, mutta näin se menee. Peliaika pitää ansaita, Reinikainen toteaa reilusti.

Vierasmatkoihin kuuluu tietysti myös bussissa istuminen. Ei se kuitenkaan niin tylsää ole, etteikö OPS-bussi kiertäisi Kellahden kautta ylimääräiset 250 kilometriä matkalla Lahteen. Korttirinki on miehittänyt takaistuimet. Marko Kivilän ja Mikko Väänäsen hommaamat elokuvat pyörivät OPS-bussin näytöistä jatkuvalla syötöllä. Siitä on pitänyt huolen OPS:n DVD-mies eli Augustine Jibrin. Hän on ollut kauden ajan vastuussa bussissa nähdyistä elokuvista ja varmaa on, että pulinaa riittää jokaisesta valinnasta.

- Muuten hyvä elokuva, mutta tässä ei oikein tapahdu mitään, huoltaja Jussi Hautala letkauttaa kesken toiminnantäyteisen Mission Impossible 3:n.

Jokainen pelimatka on alkanut Uuno Turhapurolla. Tästä Jibrin on pitänyt kiinni ja Suomi-huumori näyttää uppoavan hyvin myös ulkomaalaispelaajiin. ”Hyvä Uuno” ja ”Rauha rauha Uuno” taipuvat hyvin myös ulkomaalaispelaajien suista kesken elokuvan, kun Uuno liehittelee naista tennistunnilla elokuvassa Uuno armeijan leivissä.

Lue lisää "taikapaikan" tunnelmasta Marko Kivilän heinäkuun blogista

(Toimitus)