Huoltaja on jalkapallojoukkueessa arvostetuimpia henkilöitä, vaikkei se aina katsomon lehtereille asti välitykään. Hommansa osaavat huoltajat tuntuvat olevan joskus kiven alla, joten Palloseurassakin osataan arvostaa seuran luottohuoltaja Jussi Hautalaa, joka palvelee pelaajia pyyteettömästi. 33 vuotta jalkapallohuoltajana on pitkä aika; kaksin verroin pidempi kuin useiden pelaajien peliura. Hautalan kohdalla kaikki alkoi vuonna 1978 Patelan Vesasta, eikä kipinä lajiin ole sammunut.

- Siellä pelasi silloin paljon porukkaan VR:ltä, missä itsekin olin töissä. He kysyivät mukaan ja Patelan Vesa koulutti minusta huoltajan 80-luvun taitteessa. Kävin kolmen päivän kurssin Eerikkilässä, jota veti HJK:n silloinen huoltaja. Päivät olivat pitkiä ja yöt pelattiin, kun halleja ei ollut siihen maailman aikaan liiaksi. Sitten oli Virpiniemessä lisäkoulutusta, lähes kaikkia oululaisia seuroja vuosien aikana huoltanut Hautala muistelee.

- Liigassa en ole vielä ollut. Jospa sitä vielä ensi kaudella noustaisiin sinne, hän lisää.

1.divisioonassa Hautala on palvellut Oulun Palloseuraa useina eri aikakausina, mutta luottomies on huoltanut Ykkösessä myös Oulun Työväen Palloilijoita, FC 1991:tä, Oulun Luistinseuraa ja Tervareita. Uran hauskimmat kömmähdykset muistuvat mieleen uran alkuajoilta Patelan Vesasta 70-luvun lopulta.

- Kerran lähdin paikkaamaan yhtä pelaajaa kentän toiselle reunalla ja silloin tavarat olivat sellaisessa isossa laatikon mallisessa salkussa. Puolessavälissä kenttää kahva irtosi ja kaikki tavarat levisivät kentälle. Onneksi pelaajat tulivat auttamaan, että saatiin tavarat pois nurmelta, Hautala naureskelee.

- Ja kerran oltiin tulossa Kemistä ja kuski varmasti luuli tankanneensa bussin täyteen, kun polttoainepistoolin kahva napsahti ylös. Lähdettiin ajelemaan ja polttoaine loppui Olhavan kohdalla. Piti työntää bussia reilu kilometri seuraavalle huoltoasemalla ja käydä herättämässä asemanhoitaja. Sittenhän on ollut paljon näitä unohtamisia, joille on aina naureskelu ja joukkuekaverit ovat päässeet sakottamaan niistä, hän muistelee.

Hautala on seurannut lajin kehittymistä aitopaikalta jo reilun kolmen vuosikymmenen ajan.

- OPS:n mestaruusvuodet ovat jääneet mieleen, ne olivat mahtaa aikaa. Kävin katsomassa silloin kaikki OPS:n ja myös kaikki OTP:n pelit. Noista vuosista peli ja pelaajat ovat nopeutuneet hurjasti. Jos ennen oli yksi nopea pelaaja, niin se erottui kentällä selvästi, mutta nykyään tuntuu, että lähes kaikki pelaajat ovat nopeita. Se on ehkä isoin muutos jalkapallossa, sillä kyllä pelaajat olivat taitavia ennenkin.

Hautalan voi bongata vapaa-ajalla kempeleläisen Karhuorkesterin keikoilta. Hautala laulaa ja soittaa kitaraa myös OPS:n pitkillä pelimatkoilla, jotka taittuvat Palloseuran omalla bussilla.

- Ollaan keikkailtu paikallisessa Karhunpesässä ja asukastuvilla. Kitara on aina mukana myös pelimatkoilla, Hautala vahvistaa.

Huoltaja tulee ottelutapahtumaan noin kaksi tuntia ennen pelin alkua ja suorittaa seuraavat rutiinitoimenpiteet, joiden puolesta omalla joukkueella on aina mahdollisuus voittoon.

- Valmistan varusteet ennen peliä ja tarkistan moneen kertaa, että kaikki on kohdallaan. Jaan pelipaidat oikeille paikoille, kunnostan peli- ja lämmittelypallot sekä täytän juomapullot. Sittenhän se on odottelua suurimmaksi osaksi, jos ei tule mitään yllätyksiä, OPS-huoltaja luettelee.

- Joskus on pitänyt lähteä kauppaan vielä aivan pelin alla, jos esimerkiksi huomataan, että joku varuste puuttuu, hän jatkaa.

Pelin aikana Hautala kirmaa kylmäsprayn kanssa kentälle, mikäli kolhuja sattuu – tämä lienee näkyvin osa huoltajan työtä katsomon lehtereille. Hautalan huoltosopimus on kahden vuoden mittainen, joten kempeleläinen nähdään myös ensi kaudella Palloseuran huoltosalkun varressa. Toivotaan, että kahva pysyy paikoillaan.

(Toimitus)