JOUKKUE 2017

Juhani Pennanen (mv)
Antti Ulander
Eelis Koskinen
Venicio Ferreira
Joni Leskelä
Joni Lämsä
Felix Orishani
Konstatin Belov
Valtteri Tikkanen
Abdul Sesay

Joona Juntunen

Matias Juntunen

Alexander Jibrin
Augustine Jibrin

Oskari Rounaja

Arttu Haapala

Samuel Säily


Manageri:

Miika Juntunen


Valmentaja:

Charles Figho

 

Maalivahtivalmentaja:

Tapio Pääkkö

 

Huoltaja:

Jussi Hautala

 

Lääkäri:

Samppa Harmainen

 

 

Aiemmat kaudet:
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

2009

2008

 

 

Lue OPS:n historia

OPS:N HISTORIA

OPS Suomen Mestarit -1979

OPS:n ensimmäinen Suomen mestaruus (1979) ratkesi Kotkassa OPS:n kaadettua KTP:n 0 - 1.
Kuvassa
vasemmalta Kari Soila, Pekka Parviainen, Jukka Rantanen (mv), Ari Jalasvaara (ylhäällä),
Eero
Rissanen, Matti Ahonen, Juhani Himanka, Seppo Pyykkö, Pertti Pääkkö, Soini Puotiniemi ja Lauri
Heikkinen. Kuva: Seppo Vakkari



Mestaruudet toivat Liverpoolin Raattiin

OPS on kirjoittanut Raatin stadioniin betoniin menestyksekkäintä oululaista jalkapallohistoriaa. Seuran juhlimat Suomen mestaruudet vuosina 1979 ja 1980 ovat edelleenkin kaupungin ja koko Pohjois-Suomen ainoat futismestaruudet.

Suomen mestaruuksia seurasi kahteen otteeseen legendaarisen mahtiseura FC Liverpoolin marssiminen Raatiin kentälle nykyisen Mestareiden liigan edeltäjän eli Euroopan Cupin otteluissa. Tappiot tulivat OPS:lle yhteismaalein 2 – 11 ja 0 – 8. Syksyn 1980 kotiottelussa Raatin stadionilla OPS ylsi sensaatiomaisesti Soini Puotiniemen maalilla 1 – 1-tasapeliin Liverpoolin kanssa ja samalla tehtiin Raatin stadionin yhä voimassa oleva yleisöennätys jalkapallon osalta - noin 14 000 katsojaa. Vierasottelussa Anfieldillä tuli sitten kylmempää kyytiä (10 – 1). Tuossa ottelussa OPS:n ainokaisen iski Keith ”Keke” Armstrong.

OPS - Liverpool

OPS taipui Liverpoolille Raatin stadionilla 16. syyskuuta vuonna 1891 maalein 0 - 1. Pääpalloa

tavoittelemassa OPS:n Heikki Leinonen ja Liverpoolin Alan Kennedy. Takana pian ottelun jälkeen

17 vuotta täyttänyt Miika Juntunen. Kuvan vasemman reunan OPS-pelaaja on Matti Ahonen.
Kuva: Kaleva/arkisto


Syksyn 1981 kohtaamisessa Raatin kentällä OPS oli erittäin lähellä tasapeliä maalivahti Jukka Rantasen loistoillan siivittämänä, mutta nykyinen Liverpoolin päävalmentaja Kenny Dalglish lirutti tolpan kautta tuolloin punaisille niukan 0 – 1 vierasvoiton toisella jaksolla. Kaikki lajit huomioon ottaen Raatin yleisöennätys on syntynyt jääpallossa 21. helmikuuta 1959, kun Suomen maajoukkue kohtasi Neuvostoliiton. Paikalla oli tuolloin ”virallisesti” 14 384 katsojaa.

OPS:n seurahistorian ensimmäinen Suomen mestaruus (1979) ratkesi Kotkassa OPS:n kaadettua KTP:n 0 – 1 Matti Ahosen maalilla. (katso: Ylen Elävän arkiston videoklippi ottelusta). SM-kulta irtosi loppusarjassa vain pisteen marginaalilla ennen Kuopion Palloseuraa, jolla oli syytä olla katkera OPS:n mestaruudesta, sillä kuopiolaislähtöiset Ari Heikkinen, Pekka Parviainen, Leo Houtsonen, Matti Eskelinen ja Eero Rissanen olivat tärkeitä palasia mestaruusvuonna oululaisen pelaajarungon lisäksi.

OPS voitti molempina mestaruusvuosinaan myös runkosarjan. Tuohon aikaan pelattiin vielä erikseen loppusarja, jonka OPS vei vuonna 1980 jälleen vain pisteen erolla ennen hopealle jäänyttä Valkeakosken Hakaa. Mestaruus ratkesi 5. lokakuuta Raatin stadionilla, missä olivat vastakkain juuri OPS ja Haka. Haka-vahti Olli Huttunen torjui toisella jakson lopulla 0 – 0-tilanteessa Matti Ahosen rankkarin. Vain kymmenen minuuttia ennen loppuvihellystä mestaruus oli vahvasti matkalla Valkeakoskelle, sillä Ari Valvee oli vienyt vieraat johtoon 80. minuutin kohdalla. OPS:lle riitti mestaruuteen tasapeli ja sen se sai, kun Juhani Himanka painoi pelin loppunumeroihin 1 – 1 viitisen minuuttia ennen täyttä aikaa.

OPS:lla on vieläkin hallussaan yksi jalkapalloliigan ennätyksistä. Palloseura pelasi nimittäin aikavälillä 18.5.1980 - 17.5.1981 yhteensä 29 ottelua pääsarjatasolla ilman tappiota ja tämä on ennätyksellistä ja kenties rikkomatonta suomalaista jalkapallohistoriaa vielä tänäkin päivänä. OPS:n Juhani Himanka voitti myös kertaalleen (1981) liigan maalikuninkuuden 22 osumallaan. Oulun Palloseura on perustettu vuonna 1925, kun Oulun Pyrintö lopetti palloilutoimintansa.

Raatti

OPS:n historian kirjassa käännetään uusi sivu, kun joukkue palaa 22. kesäkuuta maineikkaalle ja
muistorikkaalle Raatin stadionille, joka on kunnostettu uuteen loistoon. Kuva: Timo Sipilä


OPS:n puheenjohtaja Matti Heikkinen esitti toisen mestaruuden perään kuuluisan kysymyksensä: ”No niin hyvät ystävät. Meillä on nyt kaksi Suomen mestaruutta. Ne molemmat ovat maksaneet meille puoli miljoonaa (markkaa). Nyt kysyisin teiltä, otammeko vielä kolmannen mestaruuden?”. Huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus. OPS pelasi jalkapallon Mestaruussarjassa vielä kolme kautta ennen kuin se vuonna 1983 putosi 1.divisioonaan ja heti seuraavana syksynä 2.divisioonaan.

 

Seuran valot alkoivat himmentyä ennen kuin se nosti päätään väliaikaisesti vuonna 1996 pelaamalla Aki Lahtisen johdolla 1.divaria. Jättiläinen uinahti taas pitkäksi aikaa ennen kuin Veikkausliigan takavuosien maalitykki Luiz Antonio nosti joukkueen takaisin salamavaloihin maan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle kauden 2009 päätteeksi. Nousu ratkesi paikalliskisailijoiden keskinäisessä ottelussa FC Oulun Pallon ja OPS:n välillä 9. lokakuuta. OPA:n nousuun olisi riittänyt tasapeli, mutta Palloseuran brasilialaisvahvistukset Paulo Pereira, Luis Vanderlei ja Oliveira latoivat taululle 1 – 3 lukemat. OPA:n loppuhetken kavennuksen teki Vesa Järvitalo. (Katso videoklippi sarjanoususta).

Erinäisten lähteiden mukaan OPS:n vuoristoratamainen tie kulki seuraavanlaisen polun tähän päivään:

 


OPS:n historia vuosilukuina

1925: Oulun Palloseura perustetaan, kun Oulun Pyrintö lopetti palloilutoimintansa.
1964-1975: OPS pelaa 1.divisioonassa.
1976: Mestaruussarjassa 9. sija.

1977: Mestaruussarjassa  4. sija.

1978: Mestaruussarjassa 5. sija.

1979: Suomen mestaruus ratkeaa Kotkassa OPS:n kaadettu KTP:n 0 – 1 Matti Ahosen maalilla. Jukka Tiitinen valmentajana.

1980: Suomen mestaruus uusitaan Taisto Hornemanin johdolla. Euroopan Cupissa OPS häviää Liverpoolille yhteismaalein 2 – 11 (17.9.1980: OPS – Liverpool 1 – 1 ja 1.10.1980: Liverpool – OPS 10 – 1).

1981: Mestaruussarjassa 8. sija. Euroopan Cupissa OPS kohtaa jälleen Liverpoolin ja häviää tällä kertaa yhteismaalein 0 – 8 (16.9.1981: OPS – Liverpool 0 – 1 ja 30.9.1981: Liverpool – OPS 7 – 0).

1982: Mestaruussarjassa 10. sija.

1983. Mestaruussarjassa 10. sija, mikä tarkoittaa tippumista 1.divariin.

1984: Joukkue vajoaa kauden päätteeksi 2.divariin.

1985-1987: OPS tahkoaa 2.divisioonassa.
1988: OPS pelaa 3.divisioonassa, Timo Oksa joukkueen paras maalintekijä (10).

1989: OPS nousee 2.divisioonaan. Mestarivalmentaja Taisto Horneman jättää OPS:n tähän kauteen. Jukka Kuusisto paras maalintekijä (10).

1990: Matti Moisio valmentaa OPS:a 2.divisioonassa, mutta edessä on tippuminen Kolmoseen. Rauli Turunen paras maalintekijä (10).

1991: Mestarijoukkueen runkopelaaja Seppo Pyykkö luotsaa joukkuetta Kolmosessa. Jukka Kuusisto iskee 12 maalia.

1992: OPS ja sen kakkosjoukkue Oulun Pallo-Pojat pelaavat Kolmosta. OPS voitti sarjan ylivoimaisesti ja nousee takaisin Kakkoseen. Jukka Kuusisto tekee peräti 35 maalia!

1993: Jussi Hedman luotsaa joukkuetta Kakkosessa.
1994: Esa Talala ja Juha Mensonen joukkueen maalitykit 2.divisioonassa.

1995: OPS voitti Kakkosen (22 16-5-1) ja nousi Ykköseen. Jukka Kuusisto, Esa Talala ja Rauli Turunen parhaat maalintekijät.
1996: OPS:n vierailee Ykkösessä, Aki Lahtinen valmentaa. Joukkueessa pelaavat muun muassa Jarkko Okkonen, Markus Heikkinen ja Esa Saajanto. Joukkue voitti vain yhden ottelun (27 1-2-24) ja jäi jumboksi ja putosi. Markus Heikkinen teki viisi maalia ja voitti joukkueensa maalitilaston.
1997-1998: OPS Kakkosessa.

1999. Toiminta tyrehtyy kuudeksi vuodeksi, OLS pelaa OPS:n sarjapaikalla Kakkosessa.

2002: OPS on yksi AC Oulun taakse fuusioituvista seuroista, joka saa Tervareiden sarjapaikan Ykkösestä. Irtautuminen AC Oulusta tapahtuu muiden seurojen lailla vähin äänin.
2005: Dreeverit anoi vuonna OPS-jp-nimen (OPS-jalkapallo) käyttöä kilpailutoiminnassaan
2006: OPS jatkaa toimintaansa Kakkosessa Dreevereiden sarjapaikalla. Tomi Molin valmensi ennen kuin Timo Viitanen korvasi hänet. OPS välttää Viitasen johdolla putoamisen Kolmoseen. Olli Luoma-aho paras maalintekijä (10).
2007: Oulun jalkapallon tuki ry otti OPS:n (OPS-jalkapallo) lapsekseen. Seura janoaa paluuta huipulle Miika Juntusen manageroimana, mutta PS Kemi voittaa lohkon OPS:n nenän edestä. Serbihyökkääjä Dragan Pejic paras maalintekijä (14). Timo Salmi luotsasi, kunnes Ari Härkönen korvasi hänet neljä ottelua ennen sarjan päätöstä.
2008: OPS jää Kakkosen C-lohkossa Ari Härkösen johdolla kolmanneksi. Sarjanousu jäi 10 pisteen päähän.

2009: Täyspäiväiseksi päävalmentajaksi hankittu Jari Pyykölä jättää joukkueen vain kaksi viikkoa ennen sarja-avausta. Luiz Antonio hälytetään Brasiliasta OPS:n puikkoihin ja mies nostaa OPS:n Ykköseen 14 vuoden tauon jälkeen. Sarjanousu ratkeaa vasta kauden päätösottelussa FC Oulun Palloa vastaan, jonka OPS voittaa maalein 1 - 3.
2010: OPS pelaa Ykkösessä 14 vuoden tauon jälkeen. Liiganousutavoite ei toteudu, mutta nousijajoukkue päätyy Luiz Antonion johdolla hienosti viidennelle sijalle.
2011: Seurassa alkaa tapahtua. OPS palaa legendaariselle Raatin stadionille, junioritoiminta herää henkiin, seura hankkii oman linja-auton, JP-liite jää seuran nimestä historiaan ja OPS suunnittelee omaa harjoituskeskusta. OPS sijoittuu sarjassa toiseksi.
2012: Oman harjoituskeskuksen rakentaminen vie seuran resursseja ja joukkue kootaan vasta aivan kauden kynnyksellä. Uskomattoman syksyn ansiosta OPS sijoittuu sarjassa viidenneksi.

2013: Reservijoukkue OPS Akatemia aloittaa toimintansa Miesten Kolmosessa. OPS:n harjoitushalli valmistuu. Kausi päättyy värikkäiden ja kiistanalaisten vaihden jälkeen Kakkoseen putoamiseen.




OPS:n vuoden 1980 Suomen Mestarit:
Jukka Rantanen (mv)
Pertti Pääkkö (mv)
Aki Lahtinen
Leo Houtsonen
Ari Heikkinen (c)
Matti Ahonen
Soini Puotiniemi
Eero Rissanen
Pekka Kemppainen
Miika Juntunen
Juhani Himanka
Ari Jalasvaara
Jouni Matero
Keith Armstrong
Seppo Pyykkö
Hugh Smith

Päävalmentaja: Taisto Horneman
Joukkueenjohtaja: Timo Pyykkö
Lääkäri: Pekka Jalovaara,
Huoltajat: Kari Soila ja Erkki Pyykkö

OPS:n vuoden 1979 Suomen Mestarit:
Pertti Pääkkö (mv)
Jukka Rantanen (mv)
Aki Lahtinen
Ari Heikkinen (c)
Pekka Parviainen
Leo Houtsonen
Eero Rissanen
Pentti Väisänen
Matti Eskelinen
Jouni Kekolahti
Soini Puotiniemi
Seppo Pyykkö
Ari Jalasvaara
Matti Ahonen
Keith Armstrong
Juhani Himanka

Valmentaja: Jukka Tiitinen
Joukkueenjohtaja: Sakari Ruuttu
Lääkäri: Pekka Jalovaara
Huoltajat: Kari Soila ja Erkki Pyykkö


(Lähteet: Kaleva/Hannu Wilenius, Yleisradio, Suomen Palloliitto, Suomen Urheilumuseo, eri internetlähteet, OPS:n mestaripelaajien haastattelut)


Mestaruusvuosien maalivahti Jukka Rantanen ylpeä saavutuksista vieläkin

Kun Oulun Palloseuran mestaruusvuosien maalivahti Jukka Rantanen muistelee asioita yli 30 vuotta taaksepäin, nousee hänellä päällimmäisenä mieleen kaksi asiaa: Suomen mestaruudet ja Liverpoolin kohtaamiset. Eipä entinen OPS-vahti malta olla kertomatta pukukoppitarinoitakaan, joiden päivänvalonkestävyyttä hän empii vielä näin 30 vuoden jälkeenkin.

- Päällimmäisenä on mielessä se, miten hyviä me oltiin silloin mestaruusvuosina. Vaikka joku oli lähellä, niin aina me pystyttiin kaivamaan se voitto tai tasapeli, mitä milloinkin tarvittiin. Esimerkiksi toisena mestaruusvuonna (1980) me tarvittiin tasapeli Hakaa vastaan viimeisessä ottelussa ja se me kaivettiin. Aika paljon tuli otettua sellaisia ärsyttäviä 1 – 0-voittoja, joissa naapuri ei juuri päässyt palloon käsiksi, Rantanen muistelee ylpeänä.

- Joukkue pelasi hyvin yhteen ja siinä oli kaikki kohdillaan. En ole nähnyt Suomessa vielä tänä päivänäkään sellaista pelisilmää, mikä oli esimerkiksi Eero Rissasella. Hän dominoi peliä monella tavalla ja voitti järjestään kaikki pääpallot sijoittumisellaan myös kaksimetristä Hakassa ja RoPS:ssa pelannutta Juuso Heliniä vastaan, joka pelasi siihen aikaan myös lentopalloa ja hänellä oli huikea ponnistusvoima. Eipä hänkään pärjännyt Eerolle, Kajaanissa nuoruusvuotensa viettänyt Rantanen jatkaa.


OPS 1980

Vuoden 1979 Suomen Mestarit. Matti Ahosen ja Jukka

Rantasen kultatuolissa on Seppo Pyykkö.

Kuva: Kaleva / arkisto.

 

Kun mestarivahti kerran aloitti tarinoinnin aikansa taitavimmasta keskikenttämiehestä Eero Rissasesta, niin annetaanpa Rantasen jatkaa.

- Rissasella meni ensimmäisen Liverpool-ottelun alkulämmittelyssä akillesjänne poikki. Hän näytti sitä minulle, että"katoppa, mikä tuossa" ja sanoi, etten saa kertoa kenellekään. Hänen pohje oli noussut varmaan polvitaipeeseen ja siinä oli sellainen nyrkin kokoinen patti. No, lopulta lääkäri huomasi sen, eikä Eero päässyt kentälle, Rantanen muistelee kaiholla.


Pukukoppitarinat päivänvaloon

Anteeksi jo etukäteen, mutta lohdutuksena se, että pieni kiusanteko ja pukukoppihuumori kuuluvat joukkueurheiluun. Silloin, kun siitä saa vuorollaan jokainen osansa, on se omiaan nostamaan joukkuehenkeä. Ole hyvä Jukka Rantanen.

- Tämä voi olla sellainen juttu, mitä ei ehkä kestäisi kertoa vieläkään. Meidän britit (Hugh Smith ja ”Keke” Armstrong) piilottivat nimittäin erään pelaajan kassiin naisen alusvaatteita ja hänen vaimo löysi ne kotona. Oli vissiin sen verran pahana, että seuraavissa treeneissä ois kyllä meidän brittipojille käynyt huonosti, ellei me ois menty väliin.

 

- Miika Juntunen tuli nuorena poikana joukkueeseen ja häntä koulutettiin aika raa´alla kädelle. Ei nyt mitään aivan älytöntä, mutta tyhmiä juttuja kuitenkin. Kerran hän nimittäin sai ”kuumaa vettä” kintuilleen suihkussa.

Tarkennetaan sen verran lämpimän veden takana ”pissapoikana” toimi eräs kuopiolaislähtöinen irvileuka, eikä siitä sen enempää. Antaapa Rantasen jatkaa.

- Sitten yksi juttu, kun minä olin vasta tullut OPSiin ja meillä oli peli Mikkelissä. Silloin oli valmentajana Teemu Partanen, joka tunnettu siitä, että hänellä oli huonot vatsahermot. Hän kävi monesti syljeskelemässä WC:ssä ennen peliä. Niin hän teki nytkin, mutta jätkät olivat käyneet paskomassa vessaan ja jättäneet sen vetämättä. Rantasella taisi oksennus lentää ja hän palasi koppiin sanoen, että ”kyllä on jätkillä huumoria”.

- ”Hiski” (Juhani Himanka) oli myös yhdenlainen värkki. Maalintekijä, joka nautiskeli siitä, kun sai ällyyttää vastustajaa, kuljettaa palloa ja lopulta tehdä maalin. Oltiin kerran menossa Helsinkiin pelireissulle lentokoneella ja ”Hiski” tuli autolla Kemistä Ouluun tyttöystävänsä kanssa.  He ajoivat matkalla kolarin ja jatkoivat matkaa taksilla. Hän soitti jostain, että pidätelkää lentokonetta, sillä hän on myöhässä. No eihän lentokonetta voinut pidätellä kovin kauaa ja lopulta kippari ajoi kiitotien päähän ja löi kaasukahvan pohjaan, mutta löysäsi sen pian. Kaikki ihmettelivät, että mitä tapahtuu ja silloin ”Hiski” nousi paloauton tikkailla lentokoneen peräovesta sisään ja sanoi kevyellä ärrä-viallaan, että ”perkele jätkä, meinasitte jättää minut”.

- Liverpooliin jätkät sanoivat Raatin kentästä, että tämä on niin kuin biljardipöytä, ei tosin yhtä tasainen, sillä niin kapea Raatin kenttä oli heidän mielestään. Sitten, kun pelattiin Liverpoolissa ja noustiin katsomaan kenttää, niin ”Hiski” totesi taas kevyellä ärrä-viallaan, että ”Perkele, mitenhän päin täällä pelataan”. Ja olihan se kenttä leveydeltään kuin eri maailmasta. Ja sillähän Liverpool hajotti meidän puolustuksen Anfieldillä (leveä kenttä), kun meidän äijät olivat aivan puhki.


Lyhyellä englannilla BBC:n haastattelussa

Rantanen muistelee hymyllä myös niitä hetkiä, kun Oulun Palloseuran miehet ryntäävät maalaispoikina Liverpoolin fanikauppaan ostoksille heti paikalle päästyään.

- Liverpool oli tuohon aikaan maailman ykkösjoukkue ja se taisi voittaa Maailman Cupinkin kaksi kertaa. Skotlannin mestarin FC Aberdeen se voitti muistaakseni 5 – 0, että siihen nähden me laitettiin Liverpoolille lujasti hanttiin, vaikka nokkiin saatiinkin, Jukka Rantanen kertoo.

Oulun Palloseuran ja Liverpoolin väliset ottelut vetivät Raatin stadionin täpötäyteen vuosina 1980 ja 1981.

Kuva: Kaleva / arkisto.


Heti bussista astuttuaan Rantanen joutui brittimedian haastatteluun – lyhyellä englannilla. Seuraavan päivän lehteä lukiessaan hän ihmetteli seuraavaa sanaa.

- Mikä helvetin ” unorthodox” minä olen, että uskonasioistako ne tekivät lehtijutun. Se taisi sitten olla ”Keke”, joka lopulta suomensi, että se ei tarkoita epä-ortodoksista, vaan epätyypillistä. Minusta kirjoitettiin, että olen epätyypillinen maalivahti, Rantanen naureskelee.

Vuoden 1979 mestarivalmentaja Jukka Tiitinen oli aikaansa edellä, sillä hän oli ohjeistanut Rantasen pelaamaan kaukana maalivahdin alueelta nykymaalivahtien tavoin varsinkin silloin, kun joukkue oli tappioasemassa.

- Rissasen Eero nousi ylöspäin ja minä pelasi liberona. Olin kuitenkin nopeajalkainen ja tulihan siinä katkottua melkoinen määrä pitkiä syöttöjä, Rantanen kertaa.

Pysytään Englannissa vielä hetki.

- Kun mentiin hotellin saunaan ja siellä istui eräs gentlemanni pyyhe lanteille lukemassa sanomalehteä. Se taisi olla Ahosen Matti, joka sitten heitti täyden ämpärillisen vettä kiukaalle ja silloin gentlemanni keräsi lehtensä ja lähti saunasta kovaa kyytiä.



Huikea joukkue

Palloseuralla oli 1980-luvun taitteessa aikansa ylivoimaisesti taitavin joukkue kasassa. Rantanen muistaa vieläkin muutamien pelaajien erityistaidot kuin eilisen päivän.

- Meillä oli paljon maajoukkuetason kavereita ja osan olisi pitänyt olla maajoukkueessa. Seppo Pyykkö oli yksi aikansa taitavimpia pallonkäsittelijöitä ja Aki Lahtinen oli kovaluu alakerrassa, joka aloitti ensimmäisenä pitkät rajaheitot. Sitten oli Ari Heikkinen, jonka kanssa oma maalivahtikin sai olla tarkkana, kun Ari keksi milloin mitäkin arvoituksellista: pyöräytti pallon takaisin maalivahdille tai päästi pallon tulemaan längistään. Eero Rissasesta vielä sen verran, että myös HJK:n Atik Ismail törmäsi häneen joka kerta. Eero hoiteli hänet pelisilmällään ja lopulta hänellä meni hermot Rissasen kanssa. Leo Huotsonen oli maajoukkuekalustoa ja todella luotettava pelaaja. Meillä oli erittäin vahva keskiakseli, Rantanen luettelee esimerkkejä.

Kaikki loppui kuitenkin aikanaan.

- Seura maksoi mestaruuksista kovan hinnan, mutta kyllä ne ovat kivoja muistoja vieläkin. Kun joskus näkee vanhoja valokuvia, niin tulee sellainen olo, että on tullut todella saavutettua jotain, sittemmin sotilasuran tehnyt Rantanen päättää.

 

 (Toimitus)