OPS:N HISTORIA
| OPS:n ensimmäinen Suomen mestaruus (1979) ratkesi Kotkassa OPS:n kaadettua KTP:n 0 - 1. Kuvassa vasemmalta Kari Soila, Pekka Parviainen, Jukka Rantanen (mv), Ari Jalasvaara (ylhäällä), Eero Rissanen, Matti Ahonen, Juhani Himanka, Seppo Pyykkö, Pertti Pääkkö, Soini Puotiniemi ja Lauri Heikkinen. Kuva: Seppo Vakkari |
Mestaruudet toivat Liverpoolin Raattiin
OPS on kirjoittanut Raatin stadioniin betoniin menestyksekkäintä oululaista
jalkapallohistoriaa. Seuran juhlimat Suomen mestaruudet vuosina 1979 ja 1980 ovat
edelleenkin kaupungin ja koko Pohjois-Suomen ainoat futismestaruudet.
Suomen mestaruuksia seurasi kahteen otteeseen legendaarisen mahtiseura FC Liverpoolin
marssiminen Raatiin kentälle nykyisen Mestareiden liigan edeltäjän eli Euroopan
Cupin otteluissa. Tappiot tulivat OPS:lle yhteismaalein 2 – 11 ja 0 – 8. Syksyn
1980 kotiottelussa Raatin stadionilla OPS ylsi sensaatiomaisesti Soini Puotiniemen maalilla 1 – 1-tasapeliin
Liverpoolin kanssa ja samalla tehtiin Raatin stadionin yhä voimassa oleva
yleisöennätys jalkapallon osalta - noin 14 000 katsojaa. Vierasottelussa
Anfieldillä tuli sitten kylmempää kyytiä (10 – 1). Tuossa ottelussa OPS:n
ainokaisen iski Keith ”Keke” Armstrong.
|
OPS taipui Liverpoolille Raatin stadionilla 16. syyskuuta vuonna 1891 maalein 0 - 1. Pääpalloa tavoittelemassa OPS:n Heikki Leinonen ja Liverpoolin Alan Kennedy. Takana pian ottelun jälkeen 17 vuotta täyttänyt Miika Juntunen. Kuvan vasemman reunan OPS-pelaaja on Matti Ahonen. |
Syksyn 1981 kohtaamisessa Raatin kentällä OPS oli erittäin lähellä tasapeliä
maalivahti Jukka Rantasen
loistoillan siivittämänä, mutta nykyinen Liverpoolin päävalmentaja Kenny Dalglish lirutti tolpan kautta
tuolloin punaisille niukan 0 – 1 vierasvoiton toisella jaksolla. Kaikki lajit
huomioon ottaen Raatin yleisöennätys on syntynyt jääpallossa
21. helmikuuta 1959, kun Suomen maajoukkue kohtasi Neuvostoliiton. Paikalla
oli tuolloin ”virallisesti” 14 384 katsojaa.
OPS:n seurahistorian ensimmäinen Suomen mestaruus (1979) ratkesi Kotkassa OPS:n
kaadettua KTP:n 0 – 1 Matti Ahosen
maalilla. (katso: Ylen Elävän arkiston videoklippi ottelusta).
SM-kulta irtosi loppusarjassa vain pisteen marginaalilla ennen Kuopion
Palloseuraa, jolla oli syytä olla katkera OPS:n mestaruudesta, sillä kuopiolaislähtöiset
Ari Heikkinen, Pekka Parviainen, Leo
Houtsonen, Matti Eskelinen ja Eero Rissanen olivat tärkeitä palasia
mestaruusvuonna oululaisen pelaajarungon lisäksi.
OPS voitti molempina mestaruusvuosinaan myös runkosarjan. Tuohon aikaan
pelattiin vielä erikseen loppusarja, jonka OPS vei vuonna 1980 jälleen vain
pisteen erolla ennen hopealle jäänyttä Valkeakosken Hakaa. Mestaruus ratkesi 5.
lokakuuta Raatin stadionilla, missä olivat vastakkain juuri OPS ja Haka.
Haka-vahti Olli Huttunen torjui
toisella jakson lopulla 0 – 0-tilanteessa Matti
Ahosen rankkarin. Vain kymmenen minuuttia ennen loppuvihellystä mestaruus
oli vahvasti matkalla Valkeakoskelle, sillä Ari Valvee oli vienyt vieraat johtoon 80. minuutin kohdalla.
OPS:lle riitti mestaruuteen tasapeli ja sen se sai, kun Juhani Himanka painoi pelin loppunumeroihin 1 – 1 viitisen
minuuttia ennen täyttä aikaa.
OPS:lla on vieläkin hallussaan yksi jalkapalloliigan ennätyksistä.
Palloseura pelasi nimittäin aikavälillä 18.5.1980 - 17.5.1981 yhteensä 29
ottelua pääsarjatasolla ilman tappiota ja tämä on ennätyksellistä ja kenties
rikkomatonta suomalaista jalkapallohistoriaa vielä tänäkin päivänä. OPS:n Juhani
Himanka voitti myös kertaalleen (1981) liigan maalikuninkuuden 22 osumallaan.
Oulun Palloseura on perustettu vuonna 1925, kun Oulun Pyrintö lopetti
palloilutoimintansa.
| OPS:n historian kirjassa käännetään uusi sivu, kun joukkue palaa 22. kesäkuuta maineikkaalle ja muistorikkaalle Raatin stadionille, joka on kunnostettu uuteen loistoon. Kuva: Timo Sipilä |
OPS:n puheenjohtaja Matti Heikkinen
esitti toisen mestaruuden perään kuuluisan kysymyksensä: ”No niin hyvät
ystävät. Meillä on nyt kaksi Suomen mestaruutta. Ne molemmat ovat maksaneet
meille puoli miljoonaa (markkaa). Nyt kysyisin teiltä, otammeko vielä kolmannen
mestaruuden?”. Huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus. OPS pelasi jalkapallon
Mestaruussarjassa vielä kolme kautta ennen kuin se vuonna 1983 putosi 1.divisioonaan
ja heti seuraavana syksynä 2.divisioonaan.
Seuran valot alkoivat himmentyä ennen kuin se nosti
päätään väliaikaisesti vuonna 1996 pelaamalla Aki Lahtisen johdolla 1.divaria. Jättiläinen uinahti taas pitkäksi
aikaa ennen kuin Veikkausliigan takavuosien maalitykki Luiz Antonio nosti joukkueen takaisin salamavaloihin maan toiseksi
korkeimmalle sarjatasolle kauden 2009 päätteeksi. Nousu ratkesi
paikalliskisailijoiden keskinäisessä ottelussa FC Oulun Pallon ja OPS:n välillä
9. lokakuuta. OPA:n nousuun olisi riittänyt tasapeli, mutta Palloseuran
brasilialaisvahvistukset Paulo Pereira,
Luis Vanderlei ja Oliveira latoivat taululle 1 – 3
lukemat. OPA:n loppuhetken kavennuksen teki Vesa Järvitalo. (Katso videoklippi sarjanoususta).
Erinäisten lähteiden mukaan OPS:n vuoristoratamainen tie kulki seuraavanlaisen polun
tähän päivään:
OPS:n historia vuosilukuina
1925: Oulun Palloseura perustetaan, kun Oulun Pyrintö lopetti
palloilutoimintansa.
1964-1975: OPS pelaa 1.divisioonassa.
1976: Mestaruussarjassa 9. sija.
1977: Mestaruussarjassa 4. sija.
1978: Mestaruussarjassa 5. sija.
1979: Suomen mestaruus ratkeaa Kotkassa OPS:n kaadettu KTP:n 0 – 1 Matti Ahosen maalilla. Jukka Tiitinen valmentajana.
1980: Suomen mestaruus uusitaan Taisto Hornemanin johdolla. Euroopan Cupissa OPS häviää Liverpoolille yhteismaalein 2 – 11 (17.9.1980: OPS – Liverpool 1 – 1 ja 1.10.1980: Liverpool – OPS 10 – 1).
1981: Mestaruussarjassa 8. sija. Euroopan Cupissa OPS kohtaa jälleen Liverpoolin ja häviää tällä kertaa yhteismaalein 0 – 8 (16.9.1981: OPS – Liverpool 0 – 1 ja 30.9.1981: Liverpool – OPS 7 – 0).
1982: Mestaruussarjassa 10. sija.
1983. Mestaruussarjassa 10. sija, mikä tarkoittaa tippumista 1.divariin.
1984: Joukkue vajoaa kauden päätteeksi 2.divariin.
1985-1987: OPS tahkoaa 2.divisioonassa.
1988: OPS pelaa 3.divisioonassa, Timo Oksa joukkueen paras maalintekijä (10).
1989: OPS nousee 2.divisioonaan. Mestarivalmentaja Taisto Horneman jättää OPS:n tähän kauteen. Jukka Kuusisto paras maalintekijä (10).
1990: Matti Moisio valmentaa OPS:a 2.divisioonassa, mutta edessä on tippuminen Kolmoseen. Rauli Turunen paras maalintekijä (10).
1991: Mestarijoukkueen runkopelaaja Seppo Pyykkö luotsaa joukkuetta Kolmosessa. Jukka Kuusisto iskee 12 maalia.
1992: OPS ja sen kakkosjoukkue Oulun Pallo-Pojat pelaavat Kolmosta. OPS voitti sarjan ylivoimaisesti ja nousee takaisin Kakkoseen. Jukka Kuusisto tekee peräti 35 maalia!
1993: Jussi Hedman luotsaa joukkuetta Kakkosessa.
1994: Esa Talala ja Juha Mensonen joukkueen maalitykit 2.divisioonassa.
1995: OPS voitti Kakkosen (22 16-5-1) ja nousi Ykköseen.
Jukka Kuusisto, Esa Talala ja Rauli Turunen parhaat maalintekijät.
1996: OPS:n vierailee Ykkösessä, Aki Lahtinen valmentaa. Joukkueessa pelaavat
muun muassa Jarkko Okkonen, Markus Heikkinen ja Esa Saajanto. Joukkue voitti
vain yhden ottelun (27 1-2-24) ja jäi jumboksi ja putosi. Markus Heikkinen teki
viisi maalia ja voitti joukkueensa maalitilaston.
1997-1998: OPS Kakkosessa.
1999. Toiminta tyrehtyy kuudeksi vuodeksi, OLS pelaa OPS:n sarjapaikalla Kakkosessa.
2002: OPS on yksi AC Oulun taakse
fuusioituvista seuroista, joka saa Tervareiden sarjapaikan Ykkösestä.
Irtautuminen AC Oulusta tapahtuu muiden seurojen lailla vähin äänin.
2005: Dreeverit anoi vuonna OPS-jp-nimen (OPS-jalkapallo) käyttöä
kilpailutoiminnassaan
2006: OPS jatkaa toimintaansa Kakkosessa Dreevereiden sarjapaikalla. Tomi Molin
valmensi ennen kuin Timo Viitanen korvasi hänet. OPS välttää Viitasen johdolla putoamisen
Kolmoseen. Olli Luoma-aho paras maalintekijä (10).
2007: Oulun jalkapallon tuki ry otti OPS:n (OPS-jalkapallo) lapsekseen. Seura
janoaa paluuta huipulle Miika Juntusen manageroimana, mutta PS Kemi voittaa
lohkon OPS:n nenän edestä. Serbihyökkääjä Dragan Pejic paras maalintekijä (14).
Timo Salmi luotsasi, kunnes Ari Härkönen korvasi hänet neljä ottelua ennen
sarjan päätöstä.
2008: OPS jää Kakkosen C-lohkossa Ari Härkösen johdolla kolmanneksi. Sarjanousu
jäi 10 pisteen päähän.
2009: Täyspäiväiseksi päävalmentajaksi hankittu Jari
Pyykölä jättää joukkueen vain kaksi viikkoa ennen sarja-avausta. Luiz Antonio
hälytetään Brasiliasta OPS:n puikkoihin ja mies nostaa OPS:n Ykköseen 14 vuoden
tauon jälkeen. Sarjanousu ratkeaa vasta kauden päätösottelussa FC Oulun Palloa
vastaan, jonka OPS voittaa maalein 1 - 3.
2010: OPS pelaa Ykkösessä 14 vuoden tauon jälkeen. Liiganousutavoite ei
toteudu, mutta nousijajoukkue päätyy Luiz Antonion johdolla hienosti
viidennelle sijalle.
2011: Seurassa alkaa tapahtua. OPS palaa legendaariselle Raatin stadionille,
junioritoiminta herää henkiin, seura hankkii oman linja-auton, JP-liite jää
seuran nimestä historiaan ja OPS suunnittelee omaa harjoituskeskusta. Tavoitteena nousu Veikkauliigaan.
OPS:n vuoden 1980 Suomen Mestarit:
Jukka Rantanen (mv)
Pertti Pääkkö (mv)
Aki Lahtinen
Leo Houtsonen
Ari Heikkinen (c)
Matti Ahonen
Soini Puotiniemi
Eero Rissanen
Pekka Kemppainen
Miika Juntunen
Juhani Himanka
Ari Jalasvaara
Jouni Matero
Keith Armstrong
Seppo Pyykkö
Hugh Smith
Päävalmentaja: Taisto Horneman
Joukkueenjohtaja: Timo Pyykkö
Lääkäri: Pekka Jalovaara,
Huoltajat: Kari Soila ja Erkki Pyykkö
OPS:n vuoden 1979 Suomen Mestarit:
Pertti Pääkkö (mv)
Jukka Rantanen (mv)
Aki Lahtinen
Ari Heikkinen (c)
Pekka Parviainen
Leo Houtsonen
Eero Rissanen
Pentti Väisänen
Matti Eskelinen
Jouni Kekolahti
Soini Puotiniemi
Seppo Pyykkö
Ari Jalasvaara
Matti Ahonen
Keith Armstrong
Juhani Himanka
Valmentaja: Jukka Tiitinen
Joukkueenjohtaja: Sakari Ruuttu
Lääkäri: Pekka Jalovaara
Huoltajat: Kari Soila ja Erkki Pyykkö
(Lähteet: Kaleva/Hannu Wilenius, Yleisradio,
Suomen Palloliitto, Suomen Urheilumuseo, eri internetlähteet, OPS:n mestaripelaajien haastattelut)
Mestaruusvuosien maalivahti Jukka Rantanen ylpeä saavutuksista vieläkin
Kun Oulun Palloseuran mestaruusvuosien maalivahti Jukka Rantanen muistelee asioita yli 30 vuotta taaksepäin, nousee
hänellä päällimmäisenä mieleen kaksi asiaa: Suomen mestaruudet ja Liverpoolin
kohtaamiset. Eipä entinen OPS-vahti malta olla kertomatta
pukukoppitarinoitakaan, joiden päivänvalonkestävyyttä hän empii vielä näin 30
vuoden jälkeenkin.
- Päällimmäisenä on mielessä se, miten hyviä me oltiin silloin
mestaruusvuosina. Vaikka joku oli lähellä, niin aina me pystyttiin kaivamaan se
voitto tai tasapeli, mitä milloinkin tarvittiin. Esimerkiksi toisena
mestaruusvuonna (1980) me tarvittiin tasapeli Hakaa vastaan viimeisessä
ottelussa ja se me kaivettiin. Aika paljon tuli otettua sellaisia ärsyttäviä 1
– 0-voittoja, joissa naapuri ei juuri päässyt palloon käsiksi, Rantanen
muistelee ylpeänä.
- Joukkue pelasi hyvin yhteen ja siinä oli kaikki kohdillaan. En ole nähnyt
Suomessa vielä tänä päivänäkään sellaista pelisilmää, mikä oli esimerkiksi Eero Rissasella. Hän dominoi peliä
monella tavalla ja voitti järjestään kaikki pääpallot sijoittumisellaan myös
kaksimetristä Hakassa ja RoPS:ssa pelannutta Juuso Heliniä vastaan, joka pelasi siihen aikaan myös lentopalloa
ja hänellä oli huikea ponnistusvoima. Eipä hänkään pärjännyt Eerolle, Kajaanissa
nuoruusvuotensa viettänyt Rantanen jatkaa.
|
Vuoden 1979 Suomen Mestarit. Matti Ahosen ja Jukka Rantasen kultatuolissa on Seppo Pyykkö. Kuva: Kaleva / arkisto. |
Kun mestarivahti kerran aloitti tarinoinnin aikansa taitavimmasta keskikenttämiehestä
Eero Rissasesta, niin annetaanpa Rantasen jatkaa.
- Rissasella meni ensimmäisen Liverpool-ottelun alkulämmittelyssä akillesjänne
poikki. Hän näytti sitä minulle, että"katoppa, mikä tuossa" ja sanoi, etten saa
kertoa kenellekään. Hänen pohje oli noussut varmaan polvitaipeeseen ja siinä
oli sellainen nyrkin kokoinen patti. No, lopulta lääkäri huomasi sen, eikä Eero
päässyt kentälle, Rantanen muistelee kaiholla.
Pukukoppitarinat päivänvaloon
Anteeksi jo etukäteen, mutta lohdutuksena se, että pieni kiusanteko ja
pukukoppihuumori kuuluvat joukkueurheiluun. Silloin, kun siitä saa vuorollaan
jokainen osansa, on se omiaan nostamaan joukkuehenkeä. Ole hyvä Jukka Rantanen.
- Tämä voi olla sellainen juttu, mitä ei ehkä kestäisi kertoa vieläkään. Meidän
britit (Hugh Smith ja ”Keke” Armstrong) piilottivat nimittäin
erään pelaajan kassiin naisen alusvaatteita ja hänen vaimo löysi ne kotona. Oli
vissiin sen verran pahana, että seuraavissa treeneissä ois kyllä meidän
brittipojille käynyt huonosti, ellei me ois menty väliin.
- Miika Juntunen tuli nuorena
poikana joukkueeseen ja häntä koulutettiin aika raa´alla kädelle. Ei nyt mitään
aivan älytöntä, mutta tyhmiä juttuja kuitenkin. Kerran hän nimittäin sai
”kuumaa vettä” kintuilleen suihkussa.
Tarkennetaan sen verran lämpimän veden takana ”pissapoikana” toimi eräs
kuopiolaislähtöinen irvileuka, eikä siitä sen enempää. Antaapa Rantasen jatkaa.
- Sitten yksi juttu, kun minä olin vasta tullut OPSiin ja meillä oli peli
Mikkelissä. Silloin oli valmentajana
Teemu Partanen, joka tunnettu siitä, että hänellä oli huonot vatsahermot.
Hän kävi monesti syljeskelemässä WC:ssä ennen peliä. Niin hän teki nytkin,
mutta jätkät olivat käyneet paskomassa vessaan ja jättäneet sen vetämättä.
Rantasella taisi oksennus lentää ja hän palasi koppiin sanoen, että ”kyllä on
jäkillä huumoria”.
- ”Hiski” (Juhani Himanka) oli myös
yhdenlainen värkki. Maalintekijä, joka nautiskeli siitä, kun sai ällyyttää
vastustajaa, kuljettaa palloa ja lopulta tehdä maalin. Oltiin kerran menossa
Helsinkiin pelireissulle lentokoneella ja ”Hiski” tuli autolla Kemistä Ouluun
tyttöystävänsä kanssa. He ajoivat
matkalla kolarin ja jatkoivat matkaa taksilla. Hän soitti jostain, että
pidätelkää lentokonetta, sillä hän on myöhässä. No eihän lentokonetta voinut
pidätellä kovin kauaa ja lopulta kippari ajoi kiitotien päähän ja löi
kaasukahvan pohjaan, mutta löysäsi sen pian. Kaikki ihmettelivät, että mitä
tapahtuu ja silloin ”Hiski” nousi paloauton tikkailla lentokoneen peräovesta
sisään ja sanoi kevyellä ärrä-viallaan, että ”perkele jätkä, meinasitte jättää
minut”.
- Liverpooliin jätkät sanoivat Raatin kentästä, että tämä on niin kuin
biljardipöytä, ei tosin yhtä tasainen, sillä niin kapea Raatin kenttä oli
heidän mielestään. Sitten, kun pelattiin Liverpoolissa ja noustiin katsomaan
kenttää, niin ”Hiski” totesi taas kevyellä ärrä-viallaan, että ”Perkele, mitenhän
päin täällä pelataan”. Ja olihan se kenttä leveydeltään kuin eri maailmasta. Ja
sillähän Liverpool hajotti meidän puolustuksen Anfieldillä (leveä kenttä), kun meidän äijät olivat aivan
puhki.
Lyhyellä englannilla BBC:n haastattelussa
Rantanen muistelee hymyllä myös niitä hetkiä, kun Oulun Palloseuran miehet ryntäävät
maalaispoikina Liverpoolin fanikauppaan ostoksille heti paikalle päästyään.
- Liverpool oli tuohon aikaan maailman ykkösjoukkue ja se taisi voittaa
Maailman Cupinkin kaksi kertaa. Skotlannin mestarin FC Aberdeen se voitti
muistaakseni 5 – 0, että siihen nähden me laitettiin Liverpoolille lujasti
hanttiin, vaikka nokkiin saatiinkin, Jukka Rantanen kertoo.
|
Oulun Palloseuran ja Liverpoolin väliset ottelut vetivät Raatin stadionin täpötäyteen vuosina 1980 ja 1981. Kuva: Kaleva / arkisto. |
Heti bussista astuttuaan Rantanen joutui brittimedian haastatteluun – lyhyellä
englannilla. Seuraavan päivän lehteä lukiessaan hän ihmetteli seuraavaa sanaa.
- Mikä helvetin ” unorthodox”
minä olen, että uskonasioistako ne tekivät lehtijutun. Se taisi sitten olla
”Keke”, joka lopulta suomensi, että se ei tarkoita epä-ortodoksista, vaan
epätyypillistä. Minusta kirjoitettiin, että olen epätyypillinen maalivahti,
Rantanen naureskelee.
Vuoden 1979 mestarivalmentaja Jukka
Tiitinen oli aikaansa edellä, sillä hän oli ohjeistanut Rantasen pelaamaan
kaukana maalivahdin alueelta nykymaalivahtien tavoin varsinkin silloin, kun
joukkue oli tappioasemassa.
- Rissasen Eero nousi ylöspäin ja minä pelasi liberona. Olin kuitenkin
nopeajalkainen ja tulihan siinä katkottua melkoinen määrä pitkiä syöttöjä,
Rantanen kertaa.
Pysytään Englannissa vielä hetki.
- Kun mentiin hotellin saunaan ja siellä istui eräs gentlemanni pyyhe lanteille
lukemassa sanomalehteä. Se taisi olla Ahosen
Matti, joka sitten heitti täyden ämpärillisen vettä kiukaalle ja silloin
gentlemanni keräsi lehtensä ja lähti saunasta kovaa kyytiä.
Huikea joukkue
Palloseuralla oli 1980-luvun taitteessa aikansa ylivoimaisesti taitavin joukkue
kasassa. Rantanen muistaa vieläkin muutamien pelaajien erityistaidot kuin
eilisen päivän.
- Meillä oli paljon maajoukkuetason kavereita ja osan olisi pitänyt olla
maajoukkueessa. Seppo Pyykkö oli
yksi aikansa taitavimpia pallonkäsittelijöitä ja Aki Lahtinen oli kovaluu alakerrassa, joka aloitti ensimmäisenä
pitkät rajaheitot. Sitten oli Ari
Heikkinen, jonka kanssa oma maalivahtikin sai olla tarkkana, kun Ari keksi
milloin mitäkin arvoituksellista: pyöräytti pallon takaisin maalivahdille tai
päästi pallon tulemaan längistään. Eero Rissasesta vielä sen verran, että myös
HJK:n Atik Ismail törmäsi häneen
joka kerta. Eero hoiteli hänet
pelisilmällään ja lopulta hänellä meni hermot Rissasen kanssa. Leo Huotsonen oli maajoukkuekalustoa ja
todella luotettava pelaaja. Meillä oli erittäin vahva keskiakseli, Rantanen
luettelee esimerkkejä.
Kaikki loppui kuitenkin aikanaan.
- Seura maksoi mestaruuksista kovan hinnan, mutta kyllä ne ovat kivoja muistoja
vieläkin. Kun joskus näkee vanhoja valokuvia, niin tulee sellainen olo, että on
tullut todella saavutettua jotain, sittemmin sotilasuran tehnyt Rantanen
päättää.
(Toimitus)
